Julkaistu: 18.09.2008

Eros ja Psykhe

Eipä voisi Eeva-Liisa Mannerin Erosta ja Psykhe -näytelmää kuvitella steriiliin, viimeisen päälle sliipattuun ja kaikilla teknisillä herkuilla varustettuun teatteritaloon. Kellariteatterin rosoisessa miljöössä piilee kiistattomia etuja.

Metropolian Esittävän taiteen koulutusohjelman ja Kellariteatterin yhteistuotantoon on saatu tukea myös harrastajanäyttelijöistä, jotka tuovat teokseen sen kaipaamaa boheemia atmosfääriä.

Eros (Jere Kolehmainen) ja Psykhe (Sanna Ristaniemi) kohtaavat satamakahvilassa. Alkaa tapaamisten ja erojen vyöry, jossa punnitaan rakkauden vaatimuksia. Omalla laillaan parin elämää sekoittavat Eroksen äiti Afrodite (Salla Lintonen) sekä Morfeus (Jukka Heiskanen) ja Demeter (Matti Toivio). Eros ja Psykhe on visuaalisesti varsin mietitty kokonaisuus. Päällimmäisenä esityksestä huokuu innostus ja kunnioitus Mannerin näytelmään. Vaativa teksti on Pertti Huovisen ohjauksessa sisäistetty epätasaisesti.

Mannerin näytelmässä portit kuolemaan ja rakkauteen ammottavat koko ajan avoimina. Esityksen perusvireessä juuri nämä ääripäät antavat näyttämölle vahvan latauksen. Muutenkin valojen, musiikin ja tilan käytössä tavoitetaan varsin pelkistetyin, jopa köyhin elementein toimivia kohtauksia. Syvyysvaikutelmaa hyödynnetään onnistuneesti sisääntuloissa ja muutaman verkon avulla hyväksi.

Mannerin tekstin tasoihin on sukellettu pelottomasti. Ohjaajan puumerkki näkyy esityksessä parhaiten herkän rakkauden kuvaamisessa, joka onnistuukin koskettamaan raikkaudellaan kerta kerran jälkeen. Kolehmainen ja Ristaniemi saavat toisistaan tukea aina, kun kohtaamisiin annetaan mahdollisuus. Ristaniemessä on rutkasti mutkatonta valovoimaa ja esiintymisriemua.

Sivuhahmot kantavat kokonaistunnelmasta huolta. Karikatyyrimäisyydessään ne sisältävät absurdia huumoria, jonka avulla yleisö saa Eroksen ja Psykhen rakkaustarinaan etäisyyttä. Hahmojen oraakkelimaisuus antaa niille myös yllättävää syvyyttä. Etenkin Jukka Heiskanen pitää läsnäolonsa monologeissaan kohdallaan ja saa vaivatta yhteyden yleisöön. Näyttelijöiden ohjaaminen on Huoviselta jäänyt osin puolitiehen ja aavistuksen sekavaksi, etenkin yleisökontakti jää haparoivaksi.

Pääpari on suuren haasteen edessä. Väliin näytteleminen jää liian araksi, vaikka se hyvin sympaattisena koko ajan pysyykin. Miten löytää henkilökohtainen kosketus esitettäviin hahmoihin? Miten tuoda oma, paljas sisin näyttämölle? Sitä Mannerin näytelmä vaatii. Vaatimuksiin eivät Kolehmainen ja Ristaniemi pysty täysin vastaamaan, vaikka monia nyansseja he tavoittavatkin. Nyt sivuhahmot saavat luonnosmaisessa varmuudessaan paikoin vankemman sijan esityksessä kuin pääpari.

Lumoa tulkinnassa piisaa, missään vaiheessa esitys ei laahaa vaan pitää otteessaan. Parhaimmillaan tunnelma nappaa yleisön mukaansa kohtalon ja unohduksen kieputukseen. Hetkittäin aika pysähtyy ja näyttelijät kutsuvat mukaansa kiehtovalle, vaikkakin perin surulliselle matkalle. Taru Eroksesta ja Psykhestä päättyy onnellisesti. Manner kuitenkin kirjoitti näytelmäänsä traagisen lopun. ”Koska nykyaika rakastaa enemmän sensaatioita kuin runoutta.”

Tiedot

Eros ja Psykhe

Esitykset 12.9.- 5.10.2008 Kellariteatterissa
os. Liisankatu 27

Näyttelijät: Sanna Ristaniemi, Jere Kolehmainen, Jukka Heiskanen, Salla Lintonen ja Matti Toivio

Ohjaus: Pertti Huovinen

Valosuunnittelu: Kalle Paasonen

Tekninen ohjausassistentti: Juhana Rönnkvist

Musiikki: Sami Roikola

Tuottaja: Jenni Helenius

Grafiikka ja valokuvat: Turkka Tervonen