Julkaistu: 13.08.2008

Sigur Rós

Kulttuuritalolle saapuvan islantilaisen Sigur Rósin viides studioalbumi Með suð í eyrum við spilum endalaust tuo yllättävästi rytmihäiriöitä yhtyeen seesteiseen linjaan.

Minimalista, melodista musiikkia tekevä Sigur Rós nousi vuosituhannen vaihteessa geysirmäisesti musiikkipiirien tietoisuuteen ympäri maailmaa levyllään Ágætis Byrjun. Bändin musiikillinen linja ruokkii mielikuvia mystisestä Islannista, jossa menninkäiset temmeltää ja luonto hurmaa karuudellaan. Lisäksi vokalisti Jon “Jonsi” Thor Birgisson kehittämä ja laulama pseudokieli, vonlenska (engl. hopelandic), lisää vettä eksoottisuuden myllyyn. Seesteiset ja pienieleiset kappaleet tuudittavat kuulijaan maailmaan, jossa ei tunneta käsitettä kiire ja ajatukset voivat leijua vapaasti.

Maailmanvalloitusta levyillään ( ) (2002) ja Takk…(2005) jatkaneen Sigur Rósin musiikki vastannee moneen nykyihmisen kaipuuseen. Yksinkertaisuus ja rahoittavuus yhdistettynä lyriikoihin, jotka kielimuurin takia jäävät salaisuuksiksi ja antavat mahdollisuuden kuulijan muodostaa itsenäisesti kappaleen sanoman, on toiminut yhtyeen konseptina läpi levytysten. Toistot niin kappalerakenteissa kuin vokaaliosioissa ovat ominaista bändille jopa puuduttavuuteen saakka. Sigur Rósin musiikki onkin ollut tähän asti nautittavinta lyhyinä annoksina – tehosoitto ei kuulu yhtyeeseen liitettävään terminologiaan.

Viime kesäkuussa julkaistu, kielisolmun nimellään aiheuttava Með suð í eyrum við spilum endalaust kestää toistonäppäimen käytön edeltäjiään paremmin. Albumi polkaisee itsensä käyntiin iloluontoisella yllätyksellä. Lapsekkaan riemukas, alkulallatuksellaan The Flaming Lipsin The Yeah Yeah Yeah Song – kappaleen mieleen tuova Gobbelidigook esittelee Sigur Rósin popimman puolen. Myös toinen raita Inní mér syngur vitleysingur jatkaa kiitettävästi samalla linjalla ryyditettynä marssimusiikkimaisella rytmillä.

Sigur Rósille epäominainen populaari keveys jatkuu aina kappaleeseen Festival, jossa siirrytään jo melkein hengellisen musiikin puolelle. Harras, yksinäinen ääni kasvattaa lopulta ympärilleen bändille ominaisen taivaan kaaria hipovan äänimaiseman. Kuriositeettina kerrottakoon, että Sigur Rós mainitsee Reykjavikissa sijaitsevan Alafoss-studionsa toimivan myös kirkkona – se, minkä uskontokunnan pyhättö on kyseessä, ei ole selvillä.

Vaihtelu piano- ja kitaravetoisten kappaleiden välillä jatkuu läpi loppulevyn, jota leimaa yhtyeen tavaramerkkimäisyys. Alkupuolen poppi vaihtuu maalailuun ja musiikilliseen liitelyyn turhankin tutuksi tulevalla kaavalla: pienieleinen aloitus kasvaa loppua kohden pääasiassa jousien ja kuoron avulla mahtipontisuuden rajoille. Poikkeuksena linjasta on kaunis, akustisen kitaran varassa hienosti toimiva Illgresi, joka tarjoaa palkitsevamman kokemuksen kuulijalle kuin esimerkiksi ns. kaavion mukaan tehty Ára bátur.

Albumin äänityssessioiden aikana rumpali Orri Páll Dýrason vihjasi, että tulevan levyn sanoitukset tulisivat olemaan helpommin yleisön ymmärrettävissä. Islantilaisten suhteen tämä pitää paikkansa, sillä kiekon kappaleiden lyriikat ovat pääsääntöisesti islanniksi. Muiden kielien edustajia Sigur Rós muistaa pitkäsoiton viimeisellä kappaleella All Alright. Hidas pianopainotteinen biisi on ensimmäinen yhtyeen kokonaan englanninkielinen kappale.

Tiedot

Sigur Rós

Kulttuuritalolla 24.8.2008
Liput 49 € (loppuunvarattu)

www.sigurros.com

Sigur Rós: Með suð í eyrum við spilum endalaust (EMI)