Julkaistu: 14.08.2008

Myrsky

Kaukasialainen paimenkoira esittää pääosaa Kaisa Rastimon uudessa lastenelokuvassa.

Murun isä tuo Itä-Berliinistä perheeseen laittoman maahanmuuttajan, pörröisen suloisen koiranpennun. Pentu kasvaa pian suhteettomiin mittoihin eikä aina ole niin suloinenkaan. Se syö kengät ja sohvan tyynyt, ajaa tiehensä isosiskon poikaystävän ja naamioituneet synttärivieraatkin. Koska idealistinen perheenpää uskoo vapaaseen kasvatukseen, koira kasvaa kuritta. Lopulta Myrsky ei tottele enää ketään muuta kuin Murua, perheen pippurista auktoriteettia. Ja sitten parivaljakko päätyy alituiseen epäedullisiin tilanteisiin.

Jättikokoinen lemmikkikoira terrorisoi Murun perheen rauhaa ja naapuristoa, mutta Myrsky on myös hellä ja herttainen kumppani. Koiran uhrautuva suojelusvaisto tekee siitä paitsi sankarin, myös vaarallisen ja arvaamattoman ystävän. Myrskyyn tuntuu liittyvän joku salaisuus, sillä perheelle ei ole missään vaiheessa selvinnyt koiran rotu. Vasta vierailu koirapsykologin luona selvittää, että kyseessä on pelottava Stalinin koira, hurjan ja uhrautuvan luonteensa takia sotakoirana suosittu koirarotu, joka vartioi aikoinaan myös Berliinin muuria. Sen juuret ovat syvällä Kaukasian vuoristossa, jossa se pelotta suojeli isäntäperhettään susia ja karhua vastaan.

Elokuvan toinen käsikirjoittaja, Marko Rauhala kertoo valmistelleensa tarinaa jo neljä vuotta, saman verran kuin on kasvattanut omaa paimenkoiraansa. Elokuvan tavoitteena on kertoa tärkeistä arvoista, ihmisen vastuusta ja eläinten oikeuksista. Siinä sivussa tuloksena on poliittisesti sävyttynyt lastenelokuva, mikä on harvinaista tämän päivän suomalaisessa elokuvatuotannossa. Tärkeänä voidaan pitää sitäkin, että Myrsky kertoo helposti avautuvalla ja kiinnostavalla tavalla Euroopan lähihistoriasta, joka miltei on jo unohtunut uusilta sukupolvilta.

Kaisa Rastimon elokuvat ovat aina olleet maailmaltaan viimeisteltyjä ja harkittuja. Ohjaajan edellinen lastenelokuva Heinähattu ja Vilttitossu (2002) tursui väriä ja karkkimaista kivaa, samoin kuin romanttinen esikoispitkä Suolaista ja makeaa (1995). Säädyllinen murhenäytelmä (1998) oli tarkkaan mietitty väritykseltään ja symboliikaltaan. Niihin verrattuna Myrsky on värittömämpi ja realistisempi, toteutukseltaan arkisempi elokuva.

Myrskyn ajankuva on uskottavasti jälkikasaria lavastukseltaan, puvustukseen ja aatteiltaan. Pelle Miljoonan suuret ajatukset ovat läsnä dialogissa. Punkkaripojan habitus ei tosin hirveästi muistuta 80-luvun kotimaista uutta aaltoa. Toisaalta nykynuoren on helppo samaistua hahmoon, joka tuo mieleen enemmänkin 2000-luvun eläinaktivistin.

Elokuvan isänä ja äitinä nähdään aina vakuuttavat Janne Virtanen ja Laura Malmivaara. Kaikkiaan 500 tytön joukosta Muruksi valikoitunut Ronja Arvilommi on löytö Myrskyn pääosaan. Ronja on roolissaan ihan oikea pikkutyttö, kihertävä ja kiljahteleva, välillä rasittavan ärsyttävä ja liioittelevasti reagoiva tytöntyllerö. Sellainen aito ekaluokkalainen tuittupää.

Myrskyn osaan koulutettiin 70 koiraa. Poika ja ilves -elokuvan Väinö-ilveksen kouluttajana tunnettu Tuire Kaimio aloitti paimenkoirien kasvatustyön niiden ollessa vielä pentuja. Kaimio koulutti myös muut Myrskyn eläinnäyttelijät: kananpojat, siilit, kissat, linnut ja karhun.

Kohderyhmä on täysin kritiikitön: tokaluokkalaisen tyttökatsojan mielestä elokuva oli hyvä, juuri sopivan jännittävä, Myrsky tietenkin täysin vastustamaton ja punkkaripoika hassu. Lähihistoriaamme käsittelevä osuus tosin meni hieman ohi, sillä tipuset ja muut eläimet olivat paljon kiinnostavampia.

Tiedot

Myrsky

ENSI-ILTA 15.8.2008

SUOMI 2008
OHJAUS Kaisa Rastimo
KÄSIKIRJOITUS Kaisa Rastimo ja Marko Rauhala
PÄÄOSISSA Ronja Arvilommi, Laura Malmivaara, Janne Virtanen, Sara Tammela, Antti Väre
TUOTTAJAT Alf Hemming, Kaisa Rastimo, Antti-Veikko Salo
MUSIIKKI Iiro Ollila
KUVAUS Tuomo Virtanen
KUVASUUNNITTELU Katriina Ilmaranta
PUVUSTUS Katriina Ilmaranta, Mariella Rauhala
ÄÄNI Pietari Koskinen
ELÄINTENKOULUTTAJA Tuire Kaimio
PITUUS 96 min
IKÄRAJA K7