Julkaistu: 21.08.2008

Kaiku, nuoli ja ketju

Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmän uutuusteoksessa Kaiku, nuoli ja ketju on painajaismainen tunnelma.

Japanilainen koreografi Ikuyo Kuroda on luonut kuuteen tanssijaan typistetylle tanssiryhmälle syksyn avauksen, jossa tunteet ovat pinnalla. Pimeähkön näyttämön tunnelma on kuin suoraan painajaisunesta.

Tanssijat juoksevat, huutavat ja kohtaavat toisiaan kauhun vallassa. He itse eivät ole pelottavia, vaan he pelkäävät, ja heidän pelkoonsa katsojakin samastuu. Kimmo Karjusen niukasti valaisema näyttämö luo puitteet pelolle, jota yllättävät kovat äänet kasvattavat.

Tanssiin heittäytyvä Sofia Hilli tärisee makuuasennossa ja huutaa kuin pahan unen läpi. Häntä ei helpolla herätetä ja lohduteta, eivätkä Valtteri Raekallion kauhunhuudot auta asiaa. Tärinän ja paniikkijuoksun lomassa tanssijat liukuvat soljuviin, ohikiitäviin sooloihin, jotka harmonisuudessaan vain painostavat ja saavat katsojan odottamaan jotakin pahaa tapahtuvaksi. Seesteisten pätkien musiikkina soi yksinkertainen pianomelodia. Myös Inka Tiitisen suloinen laulu on kuin tyyntä myrskyn edellä. Japanilaisen Jiro Matsumoton säveltämä musiikki tukee esityksen painostavaa tunnelmaa.

Pian kolme vuotta tanssiryhmän johtajana työskennellyt ryhmän entinen tanssija Ville Sormunen on kautenaan onnistunut löytämään ja esittelemään meille suomalaisia uusia ja keskenään mielenkiintoisen erilaisia koreografeja. Tämänkertaisen, onnistuneen valinnan kummallisin osa on teoksen nimi, joka ainakin minun ajatukseni vie aivan toisenlaiseen japanilaiseen tanssiin. Japanilaista butoa tässä edustaa jonkinlainen surrealistisuus, joka tulee esiin erityisesti Kai Lähdesmäen esittämässä mustanpuhuvassa soolohahmossa. Silti tapahtumat seuraavat toisiaan ja siten niistä muodostuu ketju, johon koreografi Kuroda teoksillaan pyrkii. Arvatenkin nimi on annettu ennen kuin askeltakaan teokseen eteen on tehty.

Kuten tanssiryhmän edellisessäkin teoksessa, viime keväänä nähdyssä norjalaisen Ina Christel Johannessenin teoksessa Something Spooked the Horses, myös tällä kertaa näyttämö täyttyy punaisista kukista, ehkä gerberoista.

Jostain vuosien takaa mieleeni nousee amerikkalaisen Donna Tarttin esikoisromaani Secret History – Jumalat juhlivat öisin. Lukukokemuksesta on vuosia, mutta painostava tunnelma palautuu mieleeni Tiitisen huutaessa kuvitteelliselle isoveljelleen, että haluaa mukaan pimeän metsän peliin. Peliin, jossa jokainen koettaa tappaa toisensa.
Toinen sukulaisteos voisi olla 1990-luvun elokuva Blair Witch Project, jossa siinäkin aiheena oli ryhmä nuoria, pimeä metsä, ja kuolema.

Vääjäämätön kuolema, jota kohti me kaikki kuljemme ja jota kohti elämämme ketju vie.

Esityksestä ei kuitenkaan tarvitse lähteä peloissaan kotiin. Katharsis tulee, kukka kukkii. Ryhmän ainoa yhteistanssi on absurdi pätkä, jossa kukkabikineihin pukeutuneet tanssijat hyppelehtivät hymyssä suin. Kuoleman sanansaattaja Lähdesmäki pitää punaista kukkaa kädessään ja toteaa: don’t worry. It’s blooming. Älä huoli, kukka kukkii, elämä kukoistaa.

Tiedot

Ikuyo Kuroda: Kaiku, nuoli ja ketju

Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmä

Ensi-ilta 9.8.2008 Pieni näyttämö, Eläintarhantie 5

Liput (09) 3940 22

Tanssijat: Valtteri Raekallio, Inka Tiitinen, Sofia Hilli, Kai Lähdesmäki, Mikko Lampinen, Jenni-Elina Lehto

Koreografia: Ikuyo Kuroda
Musiikki: Jiro Matsumoto
Valosuunnittelu: Kimmo Karjunen
Puvut: Elina Kolehmainen