Julkaistu: 22.05.2008

Heta Kuchka

Ettei kukaan jäisi yksin
Heta Kuchkan näyttely Galleria Heinossa käsittelee kuolemaa. Lähtökohtina ovat niin omakohtaiset kokemukset kuin ihmisten kuolema, joilla ei ole ketään saattajaa viimeiselle matkalle.

Kuolema on hyvin omakohtainen asia. Se koskettaa meitä kaikkia tavalla tai toisella. Oman kuolevaisuuden kohtaaminen ja tajuaminen voi olla hyvin kipeää, mutta se voi myös auttaa elämään. Läheisen kuolema on useimmiten jotain elämän perustuksia järkyttävää. Eron lopullisuus ja sen aiheuttamien myllerrysten kohtaaminen itsessä voi myös olla hyvin pelottavaa. Tätä ei yhtään helpota kuoleman muuttuminen yhteiskunnassamme yhä vähemmän läsnä olevaksi ja sitä kautta entistäkin vieraammaksi. Kuolema kun näyttää meille elämän rajallisuuden, eikä nykyinen elämänmenomme tunnu moista ajatusta kaiken jatkuvan kasvun keskellä enää tajuavan.

Heta Kuchkan valokuva- ja videoteoksille on aina ollut oleellista yhteys arjen elämään. Niin on tälläkin kertaa. Kuchka on tarttunut rohkeasti vaikeaan aiheeseen, josta helposti tulee pateettista tai banaalia. Aihe on myös vaikea sen omakohtaisuuden takia. Näyttelykirjassa In Memory of... Kuchka käy aihettaan ja teosten syntymistä päiväkirjamaisesti läpi. Siinä hän kertoo myös isänsä kuolemasta ja kaverinsa pohdiskelusta omakohtaisen materiaalin käytöstä.

Kuchkan lähestymistapa kuolemaan on kuitenkin ennen kaikkea tuntemattoman vainajan kautta. Päävideoteos on yksinäisenä kuolleen ihmisen hautajaisten videointi. Läsnä ovat vain pappi, kanttori ja vahtimestari, niin ja teoksen tekijä kuvaajana, mutta myös läsnäolijana, joka ajattelee tuntemattomasta vainajasta kaikenlaista, kuten Kuchkan teksti tuo ilmi. Tämä lähestymistapa on mielestäni näyttelyssä ratkaiseva. Samalla kun se etäännyttää, se tuo myös lähelle.

Tässä yhteydessä nurkassa oleva teos Isin tyttö / Toivoton yritys pidätellä itkua sen kappaleen soidessa (2008) on myös mahdollinen. Katsojan laittaessa kuulokkeet, joista kyseinen kappale kuuluu, korville siirtyy katsoja intiimiin tilaan tv-ruudulla itkuaan pidättelevän naisen kanssa. Kokemus on mahdollista jakaa, jokaisen omista taustoista käsin.

Näyttely on installaatiomainen kokemus keskellä tilaa olevine kirkonpenkkeineen, joille voi istahtaa ja katsoa edellä mainittua videota yksinäisen vainajan siunaustilaisuudesta. Penkillä on näyttelykirjoja, joista kannattaa samalla lukea Kuchkan tekstiä. Suru ja muistaminen mahdollistavat elämän jatkumisen.

Tiedot

Heta Kuchka

Galleria Heino
10.5.-1.6.2008
Uudenmaankatu 16-20
ti-pe 11-17, la-su 12-16
vapaa pääsy
www.galleriaheino.fi
p. 09-672 678

Samaan aikaan Axel Antas