Julkaistu: 30.04.2008

Man–Machine

Man-Machine on Mikko Orpanan ryhmän kokeellista teatteria, jossa ihmiset ja koneet vuorottelevat tanssijoina ja illuusioiden luojina.

Koreografi Orpanan KokoTeatterin näyttämölle tuoma teos kaihtaa määrittelyjä. Tanssiteokseen sopivasti mukana on ihmisen liikettä, mutta myös liikkuvilla spoteilla tehtyä valon tanssia. Musiikkia, erityisesti pörinää ja kohinaa, on paljon, hiukan myös rokkibändin soitantaa ja runonlausuntaa. Asiat esitetään erillisillä lyhyillä kohtauksilla, yleisöä ei puuduteta pitkittämisellä. Kun asia on sanottu, kohtaus loppuu nopeasti ja uusi juttu alkaa. Kohtauksista syntyy reilun tunnin esitys, jossa kone täydentää miestä, muttei sivuuta tätä.

Jo asetelma on paljonpuhuva. Viisi miestä istuu rivissä näyttämön reunalla, keskittyneinä edessään pöydällä oleviin koneisiin. Tyylistä kertoo, että kun yleisö kävelee katsomoon, miehet pelaavat näyttämön takaseinään heijastuvaa tietokonepeliä. Kohtaus yleisölle alkaa aina, kun joku miehistä nousee tuoliltaan näyttämölle. Muuttuuko mies koneeksi, vai ohjaako hän niitä? Yksi jännitysmomenteista on, toimivatko koneet kohtauksen ajan. Ihminen toimii. Niinpä yksi kohtaus koostuu päässälaskusta. Takaseinälle heijastuu koneen valitsema kertolasku. Miehet seisovat näyttämöllä selkä yleisöön ja miettivät. Joku huutaa vastauksen ja ryntää katsomaan koneelta, osuiko oikeaan. Yksinkertaista kilpailua koneen kanssa, mutta saa kyllä katsojankin koettamaan laskutaitojaan.

Ehkäpä mies ei kilpailekaan koneen kanssa, vaan käyttää sitä ainoastaan hyväkseen. Kohtaukset ovat tapahtumia, joiden loputtua rivissä istuvat miehet huokaisevat ja korjaavat asentoaan. Kohtausten inhimilliset välit ovat yhtä mielenkiintoisia, kuin valmistellut esityspätkät. Puhetta niissä ei ole, mutta katseet kertovat onnistumisesta, vartaloiden asennot rentoutumisesta ennen seuraavaa koitosta.

Näyttämöllä on paljon koneita. Näyttämön etuosassa kököttää kaksi hienoa valospottia, jotka seisovat lattialla itsekseen. Näin hienoja spotteja ei kannatakaan piilottaa sivuverhoihin. Värikalvot vaihtuvat lennossa ja spottien liikeradat täyttävät koko ympyrän.

Mies ei muutu koneeksi, eikä edes häviä sille, vaan inhimillisyys voittaa. Mies on mielenkiintoinen myös hallusinatorisen liikkuvan kuvan edessä vain seistessään. Loppukohtauksessa Orpana esittää ajatuksen tanssiteosten kehityksestä. Mikä on tanssia? Ensin oli pieni täydellinen joutsenmainen ballerina, jonka Orpana on tuonut soittorasiassa näyttämölle. Nyt on kolme raavasta miestä, joilla on reisitaskuhousut ja citylenkkarit, päällään joku kaapista löytynyt t-paita. He seisovat ja liikkuvat, kuten haluavat. Uutta tanssia uudelle yleisölle.

Tiedot

Mikko Orpana: Man–Machine

Esiintyjät: Taavet Jansen, Mikko Orpana, Päär Pärenson, Juho Rahijärvi, Renzo van Steenbergen
Musiikki renzo van Steenbergen, sekä Sonic Youth ja Pjotr Tsaikovski
Grafiikka: Laura Kauppinen

Ensi-ilta 24.4.2008 KokoTeatterissa
Esityksiä 10.5.2008 asti