Julkaistu: 19.03.2008

Kohti

Pekka Milonoff on ohjannut Juha Itkosen romaanin energiseksi teatterileikiksi, jossa yhdistellään monenlaisia teatterin tyylejä. Itkonen itse on lavalla kommentaattorina ja muusikkona. Näytelmässä tsunami pistää sekaisin myös suomalaisen perheen.

Aikooko Milonoffien klaani KOM-teatterissa uudistaa koko suomalaisen teatterin? Siltä hyvää vauhtia on näyttämässä. Viime syksynä Pekka Milonoff ohjasi täysosumana riemukkaan Vanja-enon. Tänä vuonna teatteri on hätkähdyttänyt ennakkoluulottomalla Ähtärillä, jossa debytoi 14-vuotias kirjailija. Nyt Pekka Milonoff on ohjannut Juha Itkosen romaanin Kohti, jonka herrat ovat yhdessä dramatisoineet. Jälleen on luvassa riemukasta ja provosoivaa teatteria.

Esityksessä yhdistetään kiinnostavasti eri teatterin tekemisen tekniikoita. Niin sanotun perinteisen teatterin lisäksi mukana on suoraa yleisön haastamista, lukudraamaa, live-videon kautta näyttelemistä ja musiikkiteatteria. Maestro Kalle Chydenius on loihtinut esitykseen lumoavan, svengaavan äänimaailman. Jazz-ambient taipuu funkahtavasta soinnista särökitarointiin ja kuulaisiin kaikuihin. Näyttelijät itse vastaavat livemusiikista ja lauluista. Chydenius on bassonvarressa ja hoitelee koneita. Onpa ennakkoluulottomana kokeiluna itse kirjailijakin ujutettu hauskasti esitykseen kommentaattorina, pianistina, välillä koiraakin esittäen!

Kehystarina on tiivistetysti matkakertomus ulos- ja sisäänpäin. Omalaatuisen perheen nuori tytär Julia (Vilma Melasniemi) karkaa tsunamin tuhoamaan Thaimaahan hyväntekeväisyystyöhön. Matkalla hän rakastuu arvoitukselliseen maailmanmatkaajaan Wesiin (Kalle Chydenius). Suomessa paikallistetaan vihdoin tytön olinpaikka ja pelastuspartio lähtee matkaan. Janne Reinikaisen esittämälle ministeri-isälle, Tapanille Thaimaa onkin tuttu monilta matkoilta. Kiihkomieliselle isoveljelle (Juho Milonoff) pikkusiskon ristiretki on liian kova paikka. Hän joutuu törmäyskurssille oman kyynisen bisnesajattelunsa kanssa. Tärkeinä taustavoimina ja muistia aktivoivina naisina nähdään Tapanin edesmennyt vaimo Anneli (Laura Malmivaara), sekä Eeva Soivio, joka näyttelee useita rooleja.

Esitykseen on ujutettu paljon yhteiskuntakritiikkiä ja pohdittavaa moneen suuntaan. Melasniemen esittämä suoraselkäinen Julia uskoo vilpittömästi auttamisen velvollisuuteen. Takana kummittelee kuitenkin äidin kuolema. Milonoffin esittämä Jussi taas kyseenalaistaa raivokkaasti sosiaalidemokraattisen liibalaaban, jonka syyksi hän pistää useat maailman ongelmat. Herkullisessa kohtauksessa hän mikrofoniin puhuen esittää tiukan provokaation siitä, kuinka me kaikki olemme ”pikku-demareita”. Esitys alkaa aueta myös matkaksi sisäänpäin. Kukin hahmo joutuu kohtaamaan mörkönsä ja yksinäisyytensä. Taitavasti kitaraa soittelevan Janne Reinikaisen hahmo ajautuu eksyksiin oman itsensä kanssa. Syyllisyys vaimon pettämisestä ja kuolemasta painaa, mutta nyt ministerillä on uusi rakas, jota Eeva Soivio esittää. Onpa jälkikasvuakin jo tulossa.

Kaikki näyttelijät tekevät tasaväkistä ja hyvää työtä. Itkonen on myös luonteva kommentaattorin roolissaan. Näyttelijät kysyvät häneltä myös neuvoa. Koskettavassa tilanteessa Malmivaara anelee: ”Eikö vihdoin olisi aidon kohtaamisen hetki?” Itkonen nyökkää ja sivu kääntyy.
Tällä kertaa vahvimmiksi rooleiksi nousevat Reinikaisen ja Milonoffin työt. Vaikka Reinikaisen hahmo on ”en voi itselleni mitään -ministeri”, hahmossa on mainiota puoleensavetävyyttä. Surullisen hahmon ritari on samalla letkeä ja sympaattinen, nauruja kirvoittaen. Milonoffin meiningissä taas on testosteronia vaikka pienen kylän voimalaitokseksi. Suvereeni röyhkeys on kiehtovaa ja yleisö nyökyttelee tahtomattaan hahmon tölväisyille. Loppua kohti roolissa risteilevät myös koskettavasti nurkkaan ajettu ahdistus ja hätä. Chydeniuksen mystinen hahmo on hyvä vastavoima Miloffille.

Esitys on myös visuaalisesti kiinnostava videoprojisointeineen. Pauli Ojalan toteutuksessa taustaseinän häilyvään, pilvimäiseen maalipintaan heijastetaan kuvia tsunamin tuhoista, sekä thaimaalaisten lasten tuijottavia kasvoja. Välillä näyttelijät näyttelevät livekameran välityksellä, tai toimivat itse heijastuspintoina.

Yhteisyys löytyy lopulta kauniin kappaleen myötä, jossa huudellaan kannustavasti: ”Hei missä sä oot, me tullaan sinne!” Lopultakin kyse on välittämisestä.
Pekka Milonoff on ohjannut vahvan, kiinnostavan esityksen, joka ei kumartele kenellekään, mutta ottaa lopulta syliin.

Tiedot

Juha Itkonen: Kohti

NÄYTTÄMÖSOVITUS Juha Itkonen ja Pekka Milonoff
OHJAUS: Pekka Milonoff
ROOLEISSA : Vilma Melasniemi, Laura Malmivaara, Juho Milonoff, Janne Reinikainen, Eeva Soivio, Kalle Chydenius, Juha Itkonen
PUVUT: Niina Pasanen
LAVASTUS: Eeva Ijäs, Kaisa Rasila
MUSIIKKI JA ÄÄNISUUNNITTELU: Kalle Chydenius
VALOT: Kari Vehkonen
VIDEOSUUNNITTELU: Pauli Ojala

Kantaesitys KOM-teatterissa 12.3.2008