Julkaistu: 13.03.2008

Kauko Röyhkä & Riku Mattila

Kauko Röyhkän ja tuottaja-kitaristi Riku Mattilan tiet erosivat vuonna 1985. Yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin parivaljakko on jälleen julkaissut levyn.

Kun Kauko Röyhkä julkaisi ensimmäisen albuminsa Steppaillen vuonna 1980, luki levyn tiedoissa jo tuolloin myös Riku Mattila. Aina vuoteen 1984 asti hän toimi Kauko Röyhkän levyjen tuottajana, sävelsi musiikkia ja vastasi myös joidenkin levyjen sovituksista. Vielä 1985 Mattila toimi yhtyeen kitaristina, mutta tuottajan mandaatti oli tuolloin siirtynyt eteenpäin Kauko Röyhkän yhtyeessä vielä tänäkin päivänä vaikuttavalle Mats Huldénille.

Taiteilijoiden teiden erottua Riku Mattila on tehnyt laajaa yhteistyötä nimekkäiden suomalaisten artistien ja yhtyeiden kanssa. Näistä tunnetuimpia ovat mm. Ismo Alanko, jonka eri levyillä ja kokoonpanoissa Mattila on toiminut niin tuottajana kuin kitaristinakin, YUP sekä vastikään Emma-gaalassakin palkintoja kahminut Lauri Tähkä & Elonkerjuu. Vaikka niin Mattila kuin Röyhkäkin ovat vuosien varrella osoittaneet, että tulevat hyvin toimeen myös ilman toisiaan, on helmikuussa ilmestynyt yhteinen albumi kuitenkin näyte siitä, että yhdessä he ovat vielä jotakin paljon suurempaa.

Yksinkertaisesti nimeä Kauko Röyhkä & Riku Mattila kantava albumi sisältää kaksitoista laulua, joissa Röyhkän laiskan nasaali tulkinta ja läpitunkevan vahvat tekstit yhdistyvät Mattilan keveän helkkyvään akustiseen kitarasoundiin. Levyn yleissävy on tumma ja surumielinen, vaikka musiikilliset elementit itsessään ovatkin hyvin keveitä ja ilmavia. Etenkin Marko Timosen ja Teho Majamäen monipuolinen lyömäsoitinten käyttö tekee levyn rytmielementeistä pehmeitä ja maanläheisiä, eikä musiikkiin synny raskaita kaavamaisia rytmillisiä raja-aitoja.

Albumin synkkä avausraita Helvetti on monissa yhteyksissä nostettu yhdeksi Kauko Röyhkän uran hienoimmista teoksista. Kappale kulkee eteenpäin Röyhkän vangitsevan puhelaulun ja Mattilan herkkien kitaroiden saattelemana. Röyhkän teksteissään kuvailema Helvetti ei kuitenkaan ole ahdistava tai masentava, ainoastaan haikea ja kovin surullinen. Tämä tunnelma välittyy avausraidan myötä koko levylle. Jopa ilosävyisessä Kaikki menee hyvin kun olet nuori -kappaleessa kaikuvat duurien ja rullaavien rytmien takaa tietynlainen haikeus ja pieni lempeä ironia, jollaisen vain ensi vuonna 50 vuotta täyttävä lauluntekijä pystyy teksteihinsä uskottavasti istuttamaan.

Kappaleet ovat kokonaisvaltaisesti eläväisiä ja tuoreen kuuloisia. Riku Mattilan 12-kielinen akustinen kitara ja avointen viritysten käyttö saavat musiikin hengittämään. Kauko Röyhkän realistisen raa’at tekstit toimivat sekä sitovina että vieroittavina elementteinä. Toisaalta teksteihin on helppo samaistua, mutta välillä niiden henkilökohtaisuus aiheuttaa kuulijalle vieraantuneen ja vaivaannuttavan olon. Kappaleiden johtavia teemoja ovat menneen ajan haikea, mutta välillä myös huvittuneen ironinen muistelu, keski-ikäistyminen sekä elämänvaiheen mukanaan tuomat ajatukset ja tunteet.

Levyltä välittömäksi klassikoksi nousee avausraita Helvetin lisäksi myös toisiksi viimeisenä kappaleena kuultava, kevyttäkin keveämpi Odotetaan kultaista laivaa, jossa Röyhkän vokaalitulkinta kuulostaa ensimmäistä kertaa välittömän huolettomalta. Pelkistetyllä sointukierrolla ja riisutulla sovituksella pelaava yli kymmenminuuttinen päätösraita Välitila on intensiivinen näyte Röyhkän tarinankertojan taidoista. Sen elokuvamaisen hämärä tunnelma johdattelee kuulijan hitaasti ulos levyn kiertoradalta.

Kauko Röyhkä ja Riku Mattila nousevat bändeineen Tavastian lavalle 27. maaliskuuta.

Tiedot

Kauko Röyhkä & Riku Mattila

27.3.2008 Tavastia-klubilla