Julkaistu: 19.03.2008

Hannes Heikura

Enemmän kuin tuhat sanaa
Vuoden lehtikuvaajaksi kolmatta kertaa valitun Hannes Heikuran kuvia on nyt nähtävillä komea katselmus Suomen valokuvataiteen museossa Kaapelitehtaalla.

Suomen valokuvataiteen museo viettää tänä vuonna kuvajournalismin teemavuotta aiheella >1000 (enemmän kuin tuhat sanaa). Katselmus alkaa lähinnä suomalaisen kuvajournalismin historiaan pureutuvalla Lehtikuvan saaliit ja saalistajat –näyttelyllä sekä Hannes Heikuran Hiljaiset kuvat -näyttelyllä. Heikuran näyttely ei olisi voinut parempaan ajankohtaan osua. Hänet valittiin 14. maaliskuuta kolmatta kertaa vuoden lehtikuvaajaksi. Lisäksi hän voitti saman tittelin yleisöäänestyksessä, hänen kuvansa sinilevävanassa purjehtivasta veneestä valittiin vuoden lehtikuvaksi, ja sama kuva sai kunniamaininnan vuoden uutiskuvien kilpasarjassa.

Heikuran näyttely on laaja 113 kuvan katselmus 12 vuoden ajalta. Kaikki kuvat on vedostettu ja kehystetty yhtenäisesti ja samaan kokoon. Kuvat on ripustettu tiheään, monotonisena ketjuna läpi näyttelyn. En tiedä olisiko muu ratkaisu ollut kuvamäärän takia mahdollinen. Nyt kaikki kuvat ovat kuin samalla lähtöviivalla, mikä tuntuu korostavan niiden journalistista lähtökohtaa. Toisaalta Heikuran kuvat ovat mielestäni myös täysin taidevalokuvan kenttään kuuluvia. Tästä näkökulmasta kuvien jonkinlainen ryhmittely ja pieni koolla variointi ei olisi ollut pahitteeksi. Silloin olisi kuvamäärää kyllä joutunut mitä todennäköisemmin karsimaan.

Hannes Heikuran ilmiömäistä kykyä tavoittaa kuviinsa juuri se oikea hetki yhdistettynä visuaalisesti erittäin selkeään ja puhtaaseen, rajaukseltaan harkittuun kuvaan ei voi kiistää. Hänen kuvansa ovat samaan aikaan hyvin anonyymejä ja yleisiä, mutta ehkä juuri siksi myös äärimmäisen koskettavia. Niihin on helppo samaistua. Itseäni puhuttelivat tällä kertaa erityisesti Suomessa kuvatut kuvat, joita oli näyttelyn teoksista noin puolet. Heikuran kuvat ovat usein hyvin graafisia, vain muutamia muodollisia elementtejä sisältäviä. Aiheeltaan runsaammatkin kuvat pelaavat usein eri elementtien vahvoilla kontrasteilla, erilaisilla pinnoilla, lumisateella, aina huolellisella sommittelulla.

Loppuosa näyttelyä käsitti lähinnä Lähi-idässä kuvattuja muutaman kuvan sarjoja. Niissäkin pääosassa on tavallisen ihmisen arki, vaikka sota, katastrofit tai meille vieraampi kurjuus ovat niissä vahvasti läsnä. Arkiset ihmiset tuntuvat jotenkin istuvan paremmin Heikuran kohteiksi kuin julkisuuden henkilöt, joista näyttelyn alkupuolella oli muutama potretti. Näissä henkilökuvissa korostuu myös vahvasti Heikuran selkeälinjainen sommittelu, usein jopa häivyttäen kuvattavan henkilön ”vain osaksi kuvaa”.

Lehtikuvien saaliit ja saalistajat –näyttely oli pienoinen pettymys. Se jäi jotenkin pinnalliseksi ja hajanaiseksi, riipien ilmiöstä niin maailmalta kuin meiltäkin jotain sieltä ja jotain täältä. Suomessa paparazzi-ilmiöstä ei voi oikein puhua, ja esimerkit maailmalta jäivät ohuiksi historiallisiksi viittauksiksi. Myös kuvien hyvin sekalaiset formaatit ja esillepano olivat lähinnä hämmentäviä. Heikuralle olisi voinut antaa tämän isomman tilan, ja tehdä tästä näyttelystä oman kokoisensa.

Tiedot

Hannes Heikura

Hiljaiset kuvat
25.1. - 18.5.2008
Suomen valokuvataiteen museo
Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G
ti-su 11-18
pääsymaksu 6 / 4 €, alle 18-v. ilmaiseksi
p. 09-6866 3621
www.fmp.fi

Suljettu 21.3.,24.3., 30.4. ja 1.5.

Samaan aikaan:
Lehtikuvan saaliit ja saalistajat