Julkaistu: 28.02.2008

Pää-Head

Uusimmassa teoksessaan Pää-Head Sanna Kekäläinen etsii liikkeellisiä ilmaisumuotoja hauraudelle ja tutkii minän muotoutumista kommunikaatio, muisti ja Eros pohjanaan.

Teos muodostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen on koreografi Kekäläisen soolo. Toisessa osassa nähdään tanssijat Katri Soini, Lilja Lehmuskallio, Aino Voutilainen sekä Laura Vesterinen. Voutilainen ja Vesterinen ovat Teatterikorkeakoulun opiskelijoita. Pää-Head on syntynyt heidän harjoitustyönään.

Sanna Kekäläisen teokset saattavat usein olla katsojalle haastavia, koska ne pohjaavat vahvasti käsitteellisyyteen ja filosofisiin lähtökohtiin. Tällä kertaa Kekäläinen kohottaa tunnelmaa jammailemalla näyttämötilana toimivan harjoitussalin valkoisessa tilassa, kun yleisö astuu sisään. The Clashin Police on My Back – kappaleesta erottuvat sanat: What have I done (mitä minä olen tehnyt)?

Kekäläisen mukaan muisti ja merkitykset rakentuvat ja purkautuvat samanaikaisesti. Aluksi hän tuntuukin käyvän kehossaan läpi tapahtumia ja mielensä kerrostumia. Sitten hän istuutuu tuoliin lähelle yleisöä ja puhuu pyrkimyksistään. Hän puhuu tuttavallisesti, kuin ilman käsikirjoitusta, ja saa yleisön tuntemaan itsensä kylään tulleiksi kavereiksi. Soolo jatkuu kahtalaisena; välillä Kekäläinen tulkitsee sisäisiä tunnelmiaan liikkeellisesti, välillä hän pysähtyy kertomaan ajatuksistaan.

Yksi pääteemoista on ihmisen hauraus, jota Kekäläinen hakee liikkeestään, mutta myös mielestään. Hän esiintyy rohkeasti ja avoimesti ja liikkuu taitavasti. Teoksen ajoitus on tarkkaa. Kun tanssija on riisunut vaatteet pois ja antanut katsojan ensimmäisten assosiaatioiden alastomuudesta tulla, hän toteaa herkästi jotakin seksuaalisesta hauraudesta.

Tunnin kestosta huolimatta soolo on soljuva ja ajatuksia herättävä. Kekäläinen kuuntelee hetkeä tarkasti ja puhuu ja liikkuu varman oloisesti. Vain kun hän hakee turvaa villakangastakista, tuntuu ohjelmassa mainittu minän hajoaminen nousevan esiin.

Ohjelman mukaan teoksen toinen osa merkitsee minän dekonstruktiota, uudelleenjärjestelyä. Osioiden nimeäminen mielen purkamiseen ja uudelleenkokoamiseen tuntuu katsojasta käänteiseltä, sillä toisessa osassa näemme tanssijan hierovan käsiään yhteen, toisen koputtelevan itseään nyrkillään, kolmannen katselevan näkymättömiä ja välillä tuntuu, että saamme kurkistaa mielisairaalaan. Neljä naista liikkuu tilassa yksin tai kaksin, kukin omaan tilaansa keskittyneinä.

Erillisten soolojen ja duettojen tapahtuminen näyttämöllä yhtä aikaa saa aikaan surrealistisen tunnelman, erityisesti kun tanssijoiden maailmat ovat keskenään vastakkaisia. Esimerkkinä tilanne, jossa kaksi tanssijaa käyttäytyy aggressiivisesti toisiaan kohtaan samaan aikaan kun alaston nainen taustalla nyppii ihostaan roskia. Ja juuri kun ajattelen, että teoksen henkilöt ovat toisilleen tosi julmia, he asettuvat jalkalampun kelmeään valokeilaan silittelemään toisiaan.

Ohjelmassa koreografi kertoo esityksen olevan joukko harjoitelmia. Konkreettisesti hän tuntuu pyrkivän muotoon, jossa yleisö tulee ja menee mutta teos on. Niin soolo, kuin sen jälkeen nähtävä ryhmäosio ovat jo alkaneet yleisön tullessa sisään. Molemmat osiot myös loppuvat Kekäläisen lakoniseen ilmoitukseen: ’tää oli nyt tässä’. Lopuksi hän kutsuu yleisön mukaan näyttämölle, ja parituntinen pienellä jakkaralla saa kyllä kehon siihen pisteeseen, että lattialle istuminen ja energian vapauttaminen houkuttaa monia.

Tiedot

Pää-Head

Ensi-ilta: 26.2.2008

Esitykset: 28./29.2. ja 2./4./5./7./9./11./13./14./16.3.2008 klo 19.00

Liput: 15/10 €

Koreografia ja konsepti: Sanna Kekäläinen

Tanssi: Sanna Kekäläinen, Lilja Lehmuskallio, Katri Soini, Laura Vesterinen (TeaK, harjoittelija) ja Aino Voutilainen (TeaK, harjoittelija)

Graafinen ilme: Oona Airas

Tuotanto: Kekäläinen & Company

Paikka: K&C Tila, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C 4 krs.