Julkaistu: 27.02.2008

Kana

Kuinka käy, kun nuori ja kaunis näyttelijätär pistää tuulemaan luutuneessa teatteriseurueessa? Se nähdään Kokoteatterissa. Nikolai Koljadan näytelmä ei ole kuitenkaan perinteinen farssi, vaan kiinnostava moraliteetti aitojen tunteiden puolesta.

Kokoteatterissa leikitellään tällä kertaa teatterin syvimmällä olemuksella: näyttelijöiden välisillä suhteilla. Venäjän nykynäytelmäkirjallisuuden isäksi tituleerattu Nikolai Koljada on kirjoittanut nasevan farssin siitä, mitä tapahtuu esiripun takana. Suomeen emigroitunut ohjaaja Viktor Drevitski on sekä suomentanut, että ohjannut esityksen. Drevitskin viimeaikaisista töistä mainittakoon kiinnostava tulkinta Gogolin Nenästä, joka oli nähtävillä Kaupunginteatterin Studio Pasilassa.

Hienoa, että Kokoteatteri jatkaa uuden, etenkin itäeurooppalaisen draaman juurruttamista Suomeen. Kana on varsin hauska ja itseironinen teatterileikki, esitys esityksen sisällä. Näytelmä alkaa venäläisen teatteriseurueen esittäessä ehkä tuhannetta kertaa bravureitaan: näyttämön toisella laidalla eletään Tšehovin Vanja-enon surumielistä tunnelmaa, toisella laidalla taas Tennessee Williamsin Liskojen yön vastaavaa melankoliaa. Teatterin tuntijoille varsin hauska ja pureva oivallus.

Alla (Anna Veijalainen) ja Vasili (Sesa Lehto) muodostavat teatteriseurueen vanhan johtajaparin, joka on jo aikaa sitten eronnut, mutta jatkavat silti bisnestä yhdessä. Diana (Pinja Flink) toimii kakkostähtenä niinikään miesystävänsä Fjodorin (Jukka Manninen) kanssa. Teatterielämä on ajanut nelikon omalle pysähtyneelle uralleen. Maine on menneiden vuosien lehtiartikkeleissa, eikä rahassakaan kylvetä: kolhoosiasumisen ihanuus paljastuu alati tarkkailevan talonmiehen, tai talon vartijan kommenteissa, jotka tulevat keskusradiosta.

Pysähtynyt arki muuttuu totaalisesti, kun kehiin astuu nuori hehkeä näyttelijätär Nonna (Eva Klemets). Muutoksen pelko pakottaa vanhenevat diivat välittömästi nimeämään hänet Kanaksi ja miehet nuori daami taas pistää polvilleen. Farssin elementit ovat valmiit.

Perinteisen syrjähyppyreippailun sijaan näytelmä kääntyy kuitenkin tragikoomiseksi, lähes moraliteetiksi. Nonna paljastaa ikääntyvien starojen kaksinaismoralismin ja puhkaisee vuosia muhineet kipupisteet. Inhimillinen hätä, yksinäisyys ja rakkauden tarve nousevat koskettavasti esiin. Käsiohjelmasta käy ilmi, että näytelmän toinen nimi on Rakkauden harjoitus Hiukan hämärä nimi tarkoittaa samaa opettelemista ja harjoittelua, jota näyttelijät tekevät roolinsa kanssa. Koljadan opetukseksi nousee ajatus, että parisuhde ei ole itsestäänselvä etuoikeus, vaan mahdollisuus, jonka eteen täytyy tehdä nöyrästi työtä.

Drevitski on ohjannut Kanan letkeäksi, nopeatempoiseksi esitykseksi, jossa ei ole väliaikaa. Kokoteatterin parhaimmisto tekee hyvää näyttelijäntyötä. Veijalainen saa todella näyttää kyntensä vanhenevana diivana. Itseironia kulminoituu paljaan ylävartalon esittelyyn. Sesa Lehto, jonka muistan monista ilkikurisista nuorekkaista rooleista, tekee hämmentävän muodonmuutoksen kärsivänä ja vanhenevana Vasilina. Roolityössä on koskettavaa ja kipeää herkkyyttä. Sensuelli Pinja Flink on mainio taikauskoisen Dianan roolissaan. Naiselta löytyy noitakeinot jokaiseen ongelmaan. Saappaissaan ja liehuvassa tukassaan Flink muistuttaa herkullisesti ”Soviet-superstaria” , eli takavuosien tähteä Alla Pugatsovaa.

Jukka Manninen tekee myös hyvää työtä syrjäytettynä tähtenä. Uusi tuttavuus Eva Klemets on kiinnostava tapahtumien käynnistäjä. Alun bimbon olemuksen takaa paljastuu vahva nainen, joka lopulta kaipaa myös yhteisyyttä ja suojaa.

Juho Rahijärven valo- ja äänimaailma tukee hauskasti venäläistä meininkiä. Kohtalokkaat tunnelmat vaihtelevat farssimaiseen itseironiaan. Hiukan totuttelemista vaati sen sijaan Drevitskin käännös, joka aluksi tuntui hiukan teennäiseltä. Kokonaisuutena Kana on kuitenkin hauska ja liikuttavakin kurkistus teatterin maailmaan, esiripun taakse. Loppukohtauksessa aito välittäminen voittaa lavalla briljeeraamisen. Kuinkas se olikaan: elämä on näyttämö ja me narreja elämän tuulisilla lavoilla.

Tiedot

Nikolai Koljada: Kana

OHJAUS JA SUOMENNOS: Viktor Drevitski
ROOLEISSA: Anna Veijalainen, Pinja Flink, Eva Klemets, Jukka Manninen, Sesa Lehto
LAVASTUS, PUVUSTUS JA JULISTE: Riitta Hakkarainen
VALO- ÄÄNI JA VIDEOSUUNNITTELU: Juho Rahijärvi
ASSISTENTTI: Heli Pajula
TUOTTAJA: Isabel González

Suomen ensi-ilta Kokoteatterissa 15.2.2008