Julkaistu: 07.02.2008

Harvat ja valitut

Tanssia ja kuvataidetta sekoittava Varjoryhmä tuo Harvat ja valitut – esityksensä Kaapelitehtaan C-rapun neljännen kerroksen käytävälle ja huoneisiin.

Koreografi Harri Kuorelahden ohjauksessa esitys on löyhä kudin, jossa katsoja saa kulkea kuin taidenäyttelyssä. Ja keitä ovat harvat ja valitut? Hississä matkalla esitykseen se kuullaan: ne olemme me, paikalle saapunut yleisö.

Harvat ja valitut on esitys ja näyttely samassa paketissa. Esitykseksi sen tekevät eri tiloissa esiintyvät tanssijat, näyttelyksi muoto, jossa yleisö liikkuu tilassa huoneesta toiseen. Tanssijoiden osuuksissa ei ole juonta, ja tanssia voi katsoa samoin kuin katsoisi taulua tai mediataidetta. Seppo Renvallin videot sekä livekuva tilasta täydentävät liikkuvan näyttelyn.

Yleisölle jaetussa ohjelmassa esitys määritellään liveinstallaatioksi katsomisesta, katseen alla olemisesta ja kätkeytymisestä. Tähän määritelmään osuu parhaiten tanssija Vera Nevanlinnan ja valokuvaaja Elina Brotheruksen työskentely seinälle heijastettujen valokuvien kanssa. Valokuvissa Nevanlinna seisoo seinää vasten. Yleisön edessä hän täydentää kuvan esimerkiksi seisomalla oman valokuvansa vieressä samoissa vaatteissa.

Huikeat illuusiot syntyvät, kun oikeankokoinen valokuva heijastuu elävän Nevanlinnan päälle. Sitten elävä Nevanlinna lähtee hitaasti liikkumaan, mikä luo epätodellisen vaikutelman. Suuren kasvokuvan edessä Nevanlinna seisoo niin, että hänen koko päänsä muuttuu silmäksi. Sitten hän lempeästi pyyhkäisee rähmät, tai kyyneleet, pois valokuvan itseltään. Samalla työpari keskustelee ja ohjaa toinen toistaan, ikään kuin yleisöä ei olisikaan. Välillä Brotherus poseeraa kuvissa, välillä hän ottaa kuvia Nevanlinnasta. Työssä välittyy herkkyyttä, itsensä hyväksyntää ja kunnioitusta.

Perähuoneessa Anne Hiekkaranta tanssii valkoisessa huoneessa. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy Hiekkarannan upeaan mustaan iltapukuun, joka kahisee tanssijan liikkuessa. Tarkemmin katsottuna Mi Dunckerin suunnitteleman iltapuvun materiaaliksi paljastuu jätesäkki.

Hiekkaranta on kuin yksin suljetussa tornissa liikkuva hysteerinen prinsessa, joka ei pääse vankilastaan pois. Jossakin hihan alta roiskuaa mustetta, joka pisaroina maalaa valkoista seinää ja lattiaa. Myös tanssijan kasvot saavat osansa, mutta suihkuverhon kaltaiset läpinäkyvät muovit suojaavat katsojia. Dunckerin luoma valkoinen tila muokkautuu tanssijan liikkuessa kuin tauluun syntyvä maalaus.

Käytävällä lasiseinän taakse on pingotettu Seppo Renvallin violetti kangas. Joustavaan kankaaseen nojaa tanssija Liisa Ylä-Outinen. Ylä-Outinen on liikkuva taideteos, nainen napattuna lasin alle. Joidenkin kaupunkien punaisten lyhtyjen alueetkin tulivat mieleen, paitsi ettei Ylä-Outisen liike sopinut mielikuvaan. Hänen liikkeensä oli pehmeää ja jatkuvaa kuin keinussa. Paniikkia siihen nousi vain, kun kankaan taakse ilmestyi varjo. Lähellä valoa tanssivan Suvi Ruotoistenmäen varjosta tuli iso ja uhkaava, ja töniminen häiritsi esillä olevan rauhaa.

Outi Pieski on luonut rauhaisan tunnelman Zodiakin harjoitussaliin vanhojen täkkien avulla. Värikkäitä täkkejä on seinissä ja lattialla, ja niistä muodostuu niin japanilaistyylinen asu kuin tirkistelyteltta. Sali täyttyy vähitellen savusta, jonka keskellä tanssijat hiljakseen liikkuvat. Eteisessä Tuovi Rantanen kulkee korkokengissä, vaalea pitkä takki auki liehuen kuin vapaana hulmuavat hiukset. Mieleen tulee kiireinen maailmanmatkaaja, ehkä nainen etsii kadonnutta matkalaukkuaan.

Teoksessa tapahtuu paljon, monessa huoneessa ja käytävillä, kahden tunnin ajan. Aluksi ja lopuksi katsojat kutsutaan yhteiseen tilaan, muuten voi kulkea katsomassa, mitä haluaa. Valintoja on tehtävä, ja katsojakokemus on jokaisella omanlaisensa. Reilu tunti ns. omaa aikaa oli kuitenkin liikaa, varsinkaan kun kaikkea ei tapahtunut koko ajan. Kaiken lisäksi tanssijoiden yhteinen loppukohtaus oli antikliimaksi, jossa tanssijat muka-huolettomasti kyselivät toisiltaan arkaluontoisia asioita ennen vapauttavan pimeyden saapumista.

Tiedot

Harri Kuorelahti ja Varjoryhmä: Harvat ja valitut

Konsepti ja koreografia Harri Kuorelahti
Tanssijat Anne Hiekkaranta, Vera Nevanlinna, Tuovi Rantanen, Suvi Ruotoistenmäki, Liisa Ylä-Outinen
Kuvataiteilijat Elina Brotherus, Mi Duncker, Outi Pieski, Seppo Renvall
Valosuunnittelu Marianne Nyberg
Äänisuunnittelu Johanna Storm
Tuotanto Zodiak ja Varjoryhmä, yhteistyössä HIAP Helsinki International Artist-in-residence Program

Ensi-ilta 5.2.2008 klo 19 Kaapelitehdas C4

Muut esitykset
8.2.2008 klo 19
9.2.2008 klo 19
10.2.2008 klo 19
12.2.2008 klo 19
13.2.2008 klo 19
14.2.2008 klo 19
16.2.2008 klo 19
17.2.2008 klo 19
19.2.2008 klo 19
20.2.2008 klo 19

Yleisökeskustelu esityksen jälkeen 12.2.2008

Liput 17/10 e