Julkaistu: 17.01.2008

Naurutalo

Elisa Salon uutuusnäytelmässä Linnanmäen alta paljastuu omituinen luola, jossa alkaa tapahtua todella kummia. Salo ja Mirva Kuivalainen esittävät toisilleen tuntemattomia loukkuun joutuneita naisia, joilla on kuitenkin yhteisiä salaisuuksia.

Töölön vanha kauppahalli, nykyinen urbaani teatterikeidas Puoli-Q on muuttunut savuiseksi ja hämäräksi luolaksi. Verkkoaidan takaa näkyy tivolin muinaisia romuja. Takaseinää somistaa pelottavan näköinen kita, jonka sisuksista vuoristoradan kiskot päätyvät keskelle näyttämöä. Vain vuoristoradan tuttu tervan ja hattaran tuoksu puuttuu. Elisa Salon uutuusnäytelmä Naurutalo tempaisee heti mukaansa vinksahtaneeseen maailmaan.

Ammattiteatterilaisista koostuva Jalostamo-ryhmä on tuonut kiinnostavan vierailuesityksen Puoli-Q:hun. Salon teksti muuttuu Tommi Kainulaisen ohjauksessa hämmentäväksi tutkielmaksi salaisuuksista ja häpeästä. Tarina on absurdi, mutta menee kiintoisasti juuri ja juuri niillä rajoilla, että se voisi tapahtua. Tapahtua ainakin vinksahtaneen mielen todellisuutena.

Elisa Salo näyttelee itse outojen tapahtumien käynnistäjää, Maikkia. Absurdin tapahtumaketjun seurauksena hän suistaa tahallaan Linnanmäen vuoristoradan yhden vaunun sivuraiteelle, joka johtaa unohdettuun luolastoon. Syynä on huvipuiston maskottina toimiva Saara (Mirva Kuivalainen), jota Maikki luulee elämänsä rakastetuksi. Hullunkurisen leijonapuvun alta paljastuu kuitenkin tuntematon nainen.

Esitys noudattaa tyylikkäästi niin sanottua klaustrofobia-dramaturgiaa. Tässä tyylilajissa joukko ihmisiä joutuu jostain syystä loukkoon samaan paikkaan. Tilanne mahdollistaa, tai johtaa erilaisten tunteiden purkauksiin ja alitajunnan syövereihin. Tällä kertaa loukko on vuoristoradan alla oleva hylätty varasto ja keskiössä ovat kahden naisen omituiset tarinat, jotka kuin ihmeen kaupalla nivoutuvat toisiinsa.

Tarinoissa vilisee absurdeja yksityiskohtia: on hullu uskovainen äiti, joka on kehittänyt mielikuvitushahmokseen ”olkapää-Jeesuksen”. On mystinen kiuasmies, joka myy kiukaita seksikkäästi pyyhkeeseen kietoutuneena. Puhutaan teoriasta, jonka mukaan maan alla kulkee valtava luolasto, jonka suuaukko Linnanmäen varasto saattaisi olla. Tarinoita yhdistää hulluuden rajoilla heiluminen ja ankarat häpeän tuntemukset. Naiset paljastavat toisilleen vuorotellen syvimpiä salaisuuksiaan.

Salo ja Kuivalainen ovat mainio aisapari ja osaavat tyylittelyn taidon. Salon hahmo on äärimmäisyyteen vedetty tyttömäinen kikattaja, jonka silmistä paistaa sekä viattomuus että pelottava hulluus. Kuivalainen on kiinnostava ja seksikäs esittäessään välillä leijona-asuista maskottia, välillä äitiään. Vaikka Kuivalaisen hahmo Saara on realisti, myös noloja tunnustuksia kuullaan. Esityksessä leikitellään paljon hahmoista toiseen hyppäämisellä, jopa psykodraamalla, jossa traumoja puretaan esittämällä ja eläytymällä vaikkapa omien vanhempiensa hahmoihin.

Salo on nerokas kirjoittaja, ja dialogi kulkee jouhevasti. Loppumetreillä esitys on kaatua tekstin kiemuroihin ja nokkeluuteen, mutta ei kaadu kuitenkaan. Kainulaisen ohjaus alleviivaa absurdia tunnelmaa. Mikäpä olisi antoisampi teatterimiljöö kuin vinksahtanut tivoli. Mieleen tulee jopa ekspressionistinen kauhuklassikko Tohtori Caligarin kabinetti. Tekninen ryhmä on tehnyt taitavaa työtä. Tiina Hauta-ahon lavastus on kiehtova ja Raisa Kilpeläisen himmeinä vilkkuvat valot tehokkaita. Erityisen nautittava on Antti Mäkelän kummitusmainen äänimaailma. Naurutalossa hulluus, hupi ja häpeä lyövät toisilleen vinkeästi kättä. Kiinnostavaa uutta suomalaista draamaa.

Tiedot

Elisa Salo: Naurutalo

Jalostamo-ryhmä esittää

KÄSIKIRJOITUS: Elisa Salo
OHJAUS: Tommi Kainulainen
ROOLEISSA: Elisa Salo, Mirva Kuivalainen
LAVASTUS: Tiina Hauta-aho
ÄÄNISUUNNITTELU: Antti Mäkelä
PUKU- JA VALOSUUNNITTELU: Raisa Kilpeläinen
TUOTTAJA: Lauri Vennonen

Vierailuesitys teatteri Puoli-Q:ssa 27.1.2008 asti
Kantaesitys 13.1.2008