Julkaistu: 24.01.2008

Antti Tanttu

Kauniin tuskallista
Antti Tantun uniikit puupiirrosteokset ovat meditatiivisen runollisia ja kauniita, mutta niihin sisältyy aina myös enemmän tai vähemmän säröä.

Antti Tanttu (s.1963) toimii Kuvataideakatemian taidegrafiikan professorina. Hänen teostensa pohjana on puupiirrostekniikka, jossa puulevylle kaiverretaan kuva, joka sitten vedostetaan. Näyttelyn teokset Tanttu on tehnyt liimaamalla nämä japaninpaperille vedostetut puupiirrokset mdf-levyille, joita hän on myös maalannut ja käsitellyt lyöntimetallilla lehtikultaustekniikan tapaan.

Tantun teokset ovat suurehkoja, ja niissä on yleensä selkeitä väripintoja ja hahmoja. Ne ovat kuin symboleja tai merkkejä, jotka tuntuvat samaan aikaan selkeiltä ja yksinkertaisilta, mutta joiden myös tietää merkitsevän kenties paljon enemmänkin kuin ensi näkemältä arvaa. Tämä luo teoksiin haasteellisuuden ja myös mystisyyden tuntua, jota korostavat myös arkkityyppisiin ja itämaisiin maailmoihin viittaavat hahmot.

Näyttelyn 19 teoksesta monet pysäyttävät. Esimerkiksi Pimeän pelko -teoksessa (2007) hahmo on kaiverrettu kuin japanilaisen kalligrafian vedoin, kauniin vapaasti, mutta niin, että lopputulos on täydellisen harmoninen. Pyytäjä (2007) ja Viimeinen aamu (2006) teosten hahmot voisivat puolestaan olla vaikka huppupäisiä munkkeja, pelottavia naamioituneita ihmisiä, kaasunaamarisia sotilaita tai ulkoavaruuden vieraita olentoja.

Kilvoittelijan (2007) voi nähdä pyörätuolissa istuvana miehenä, joka on aikeissa hyppiä hyppynarulla. Strange Fruits (2007) on puolestaan varsi, josta kasvaa päitä, tai mystinen kartta vaikkapa joesta ja sen rantakylistä...? Konjuktiossa (2007) kaksi puujaloilla kävelevää hahmoa on naruin yhdistetty toisiinsa, Unettomassa (2007) kasvoton hahmo istuu kahden päivänvarjon alla huterahkolla rakennelmalla. Kaikkeen tuntuu liittyvän elämän arvaamattomuus ja naamioituminen tai piiloutuminen itsestäänselvyyksiltä. Kasvoja emme näe, lopullinen ratkaisu tai minuus jää mysteeriksi.

Tantun teoksia voi tarkastella myös unen ja valveen välisen rajan tiivistyneinä hahmoina tai taiteilijan ja katsojan välisen kommunikaation ratkaisemattomuutena, kuten taidehistorioitsija Riikka Stewen tekee näyttelyluettelon artikkelissaan. Taiteilija viestittää jotain, käyttää koodikieltä, mutta näkeekö kukaan, ja jos näkee, ymmärtääkö? Tässäkö on taiteilijuuden (ja ihmisyyden) ikuinen kysymys, mutta myös mahdollisuus oman olemassaolonsa ilmaisemiseen? Minä (taiteilija) viestitän (sisäisestä olemassaolon tarpeestani), vaikka en voi olla varma vastaanottajasta.

Tiedot

Antti Tanttu

21.1.-3.2.2008
Galleria Heino
Uudenmaankatu 16-20
ti-pe 11-17, la-su 12-16
vapaa pääsy
www.galleriaheino.fi
p. 09-672 678