Julkaistu: 08.03.2007

Manillaköysi

Veijo Meren klassikkoromaani Manillaköysi täyttää tänä vuonna 50 vuotta. Lauri Sipari on dramatisoinut jatkosodan aikaan sijoittuvan veijaritarinan veitsenterävästi. Petteri Sallisen ohjaus hersyy iloa. Päähenkilö Joose Keppilä ja kumppanit nähdään Helsingin kaupunginteatterin lavalla varsinaisina velikultina.

Manillaköysi on vuonna 1929 syntyneen Veijo Meren varhaisteoksia. Kirja on käännetty 22 kielelle ja siitä on julkaistu lukemattomia tutkimuksia ja artikkeleita. Kirjassa eletään jatkosodan aikaa. Isäntä Joose Keppilä löytää rintamalla 20-metrisen köyden, jonka hän salakuljettaa kotiin tiukasti ympärilleen kiedottuna. Kirjaan on kudottu erillisiä tarinoita suomalaisista rintamasotilaista ja Joosen kotikylän juna-asemalle pysähtyneistä saksalaisista jääkäreistä.

Joosen peräänantamattomuus ja sen seuraamukset on selitetty muun muassa allegoriaksi Suomen asemasta sodassa sekä miehen ja naisen välisistä suhteista. Erilliset tarinat taas ovat tutkielmia siitä, miten ihminen sopeutuu sotaolosuhteisiin ja alituiseen kuolemanvaaraan. Kuolemaa ei voi paeta, mutta sen kanssa voi neuvotella. Jospa olisin niin nokkela, että miehiä kuoleekin vain muutama? Jospa ottaisin tällä kertaa syöksyessäni vain kahdenkymmenen prosentin riskin? Jos neuvottelu kuoleman kanssa epäonnistuu, ei rintamalla fanfaareja kaivata. Kävi niin kuin kävi, minkäs teet. Sodan mielettömyyttä kuvataan makaabereilla kertomuksilla siitä, mitä ruumiille tapahtuu poikkeusoloissa, joissa hautaaminen ei ole mahdollista. Opettavaiset kertomukset varoittavat ahneudesta, tyhmyydestä ja kohtuuttomuudesta.

Näyttämösovitukseen Lauri Sipari on lisännyt metafiktiivisen tason. Tarinan tapahtumia, itse tekstiä sekä esitystä kommentoivat nuori kirjailija Meri, aikalaisensa Tuomas Anhava sekä näyttelijät. Aineksia on valtavasti, mutta Sipari kokoaa palapelin mestarin ottein. Käsikirjoitus sekä kunnioittaa alkuteosta että kujeilee sen kustannuksella. Nautittavaa esityksessä on tragikoomisten hahmojen ja tarinoiden lisäksi alkuperäisteoksen kieli, joka on säilytetty mahdollisimman koskemattomana.

Petteri Sallisen ohjaus tekee kunniaa niin Meren tekstille kuin Siparin dramatisoinnille. Esityksen pulssi on reipas mutta ei hengästynyt. Vaikka kymmenien roolihenkilöiden kurissapito on vaatinut aikamoista äkseerausta, prosessi on varmasti ollut myös nautittava kokemus työryhmälle. Näyttelijöistä huokuu hyvä olo, vapautuneisuus ja yhteishenki. Esityksessä on riemullista liikettä ja kymmenissä rooleissa riittää tähtihetkiä kaikille.

Irralliset tekstit sitoo yhteen Hannu Lindholmin lavastus. Suurin osa kohtauksista tapahtuu omassa romantisoidussa maailmassaan, puoliympyrän mallisella pellolla, joka nousee takanäyttämöä kohti. Ratkaisu on katsojan kannalta erinomainen. Esitys nousee ikään kuin tarjottimelle. Etunäyttämöllä rautatiekiskot leikkaavat rajan teatterimaailman ja yleisön reaalimaailman välille. Puhutellessaan yleisöä fiktiiviset hahmot uhmaavat veijarimaisesti tätä jyrkkää rajausta.

Kymmenissä roolihahmoissa on sekä tutunoloisia koomisia kansanmiehiä että herkempiä nuorukaisia. Pekka Huotari Joose Keppilänä kantaa kehystarinaa yhtä urheasti kuin köyttä, joka hänen sisuskalujaan kuristaa.

Mainiota absurdiikkaa. Useita avainrooleja näyttelee Jari Pehkonen, jolla on tarkka ajoitus ja vahva fyysinen ilmaisu. Vahvimpia hänen rooleistaan ovat Tuomas Anhava ja eksentrinen vääpeli. Rautatieaseman sähköttäjä Hitler-viiksineen on jo hyvän maun rajoilla. Toivottavasti esityskauden myötä Pehkosen roolit eivät ryöstäydy vallan mahdottomaksi temppuiluksi. Tämä olisi sääli, sillä roolit ovat jo nyt mehukkaita. Sooloilu ei sopisi tähän näytelmään, jonka kantavana voimana on veljeys ja tasavertaisuus.

Kaupunginteatterin Manillaköysi avautuu katsojalle, vaikka alkuteosta ei olisi lukenutkaan. Suosittelisin kuitenkin lyhyen kirjan lukaisua ennen esityksen katsomista, koska kirja ja esitys avaavat uusia näkökulmia toisiinsa. Kirja pohjustaa vastaanottamaan moninaiset merkitykset, joita Kaupunginteatterin esitys luo. Näytelmän ansiosta kirja puolestaan syvenee entisestään ja kiinnittyy kulttuurihistorialliseen kontekstiinsa.

Helsingin kaupunginteatterin Manillaköysi on mainio lahja 50-vuotiaalle klassikkoromaanille. Käsi verikauhan lippaan, VIE!

Tiedot

Veijo Meri: Manillaköysi

DRAMATISOINTI: Lauri Sipari
OHJAUS: Petteri Sallinen
ROOLEISSA: Sami Hokkanen, Pekka Huotari, Sanna Majuri, Teemu Mustonen, Jyrki Nousiainen, Jari Pehkonen, Matti Rasila, Aarno Sulkanen ja Hannes Suominen
LAVASTUS: Hannu Lindholm
PUVUT: Marjatta Nissinen
TANSSIT: Ilkka Kokkonen
VALOT: Juhani Leppänen
ÄÄNET: Mauri Siirala

Kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 1.3.2007