Julkaistu: 02.12.2004

Ajoittain sumua

Ilmaisun harmoniaa
Ateneum-saliin toteutettu Ajoittain sumua on tutkielma siitä, mitä tapahtuu kun tuttu ja turvallinen todellisuus alkaa osoittaa merkkejä odottamattomista epätodennäköisyyksistä. Neljä näyttelijää ja tyhjä lava luovat vahvan illuusion, jossa maailma näyttäytyy yhtä aikaa vieraana ja tunnistettavana.

TODELLISUUDEN REUNOILLA
Ajoittain sumua koostuu kolmesta enemmän tai vähemmän yhtenäisestä tarinasta, joista jokainen kertoo repeämästä suhteessa siihen, mitä olemme tottuneet pitämään todellisuutena. Mitä pitää tehdä, kun tietää, että kadun kulmassa pitäisi olla kahvila, mutta sitä ei selvästikään ole koskaan voinut olla siinä? Mikä on todennäköisyys, että jäällä seisovien lokkien nokat osoittavat kaikki samaan suuntaan? Miltä tuntuu, kun yöllä ei saa unta ja esineet putoilevat käsistä ja on niin sumuista, että kaikki ääriviivat katoavat näkyvistä?

Outouden tunne syntyy hädin tuskin kuullusta puheesta, huonosta näkyvyydestä, häikäisevästä valosta, tilanteista joihin ei osata reagoida. Henkilöt puhuvat toistensa ohi, tarinat lomittuvat tai törmäävät. Hapuileva kysymys yrittää selvittää, mikä saa tutun tilanteen tuntumaan vieraalta, mutta onko vastaus tilanteessa vai omassa itsessä?

Todellisuuden rajamaat ovat yhtä aikaa konkreettisia tapahtumia ja reaktioitamme niihin. Kuten näytelmässä pariinkin otteeseen todetaan, todellisuus, tai se mitä pidämme todellisuutena, koostuu pääasiassa joukosta uskomuksia ja tottumuksia. Kuka tahansa voi kuolla huomenna, mutta me emme usko niin tapahtuvan meille. Toisaalta olemme tottuneet pitämään itsestään selvinä asioita, joista jossain toisessa kulttuurissa ei osata uneksiakaan. Kun maailmaa alkaa katsoa lähempää, se mitä ajattelemme kun puhumme todellisuudesta osoittautuu pian varsin kapeaksi valokeilaksi, jonka reunat tulevat vastaan yllättävän nopeasti. Juuri näihin odottamattomiin eksymisen hetkiin näytelmä pureutuu.

MONIPUOLISTA ILMAISUA
Ajoittain sumua on fragmentaarisuudessaan ihailtavan kevytrakenteinen ja kirkas kokonaisuus, jossa säilyy läpi esityksen ilmava improvisaation tuntu. Eri ilmaisun lajit yhdistyvät toisiinsa luontevasti ja vaivattomasti. Erityisen tärkeä rooli on äänellä, jonka kautta näyttelijät luovat tyhjään tilaan vaihtelevia miljöitä virastorakennuksesta valokuva-automaattiin. Myös huolellinen ja niukasti annosteltu liike tuo oman lisänsä esitykseen, joka minimalismissaan on paikoin suorastaan meditatiivinen. Näytelmä yllätti positiivisesti myös pakottoman tuntuisella komiikallaan, joka kumpuaa näyttämön tapahtumista kuin itsestään vailla teennäistä naurattamisen tuntua.

Nuori näyttelijäkaarti – Kari Ketonen, Petri Korhonen, Cécile Orblin ja Tuomas Rinta-Panttila – hoitaa roolinsa mallikkaasti. Välillä esiintyjät pääsevät näyttelemään itseään esittämässä itseään, eikä äänimaailmassa liikkuminenkaan tuota heille vaikeuksia. Minna Leino ansaitsee kehuja rohkeasta ja onnistuneesta kokonaisnäkemyksestä. Tällaista lähelle tulevaa ja huolellisesti rakennettua teosta oli ilo seurata. Mieleen tuleva vertailukohta on Helsingin Kaupunginteatterin tanssiryhmä, joka on löytänyt oman taidemuotonsa teatterin ja tanssin välimaastosta. Samanlaista raikasta henkeä on myös tämän työryhmän työskentelyssä.

Ajoittain sumua ei ole kokoonpanon ensimmäinen yhteistuotanto, joten jatkoakin on toivottavasti luvassa. Todella antoisa teatteri-ilta.

Tiedot

Ajoittain sumua

Dramaturgia ja ohjaus: Minna Leino
Esiintyjät: Kari Ketonen, Petri Korhonen, Cécile Orblin ja Tuomas Rinta-Panttila
Äänet: Johanna Storm
Tila: Kimmo Sirén
Valo: Timo Nurminen (Ateneum-sali)
Tuottajat: Laura Karén, Tomi Purovaara (Ateneum-sali)

ENSI-ILTA
1.12.2004

MUUT ESITYKSET
4.12. | 15:00
5.12. | 15:00
8.12. | 18:00
9.12. | 18:00
12.12. | 15:00
15.12. | 18:00
16.12. | 18:00

Ateneum-sali,
Ateneum, Kaivokatu 2