Julkaistu: 10.02.2004

Mania

Manian kiiltoa silmissä
Espoon Kaupunginteatterin Maniassa liikutaan riippuvuussuhteiden maailmassa. Komedialliset ainekset korostuvat kipeiden kysymysten kustannuksella. Claes Anderssonin uutuusnäytelmän on ohjannut Hannu Raatikainen. Yleisöä viettelevät mm. Ulla Tapaninen ja Kari Ketonen.

Espoon Kaupunginteatterin laajan näyttämötilan peittää kirkkaanvärinen ruohomatto. Tällä kertaa kyse ei ole sisäfutiksesta vaan runoilija-psykiatri- poliitikon, Claes Anderssonin uutuusnäytelmästä Mania. Täysi salillinen on tullut seuraamaan runsasta mainostusta saanutta tragikomediaa. Eikä vauhtia esityksestä puutu, pelaaminenkin on hyvin lähellä. Liikutaan ihmissuhteiden sokkeloissa, hulluuden rajoilla, välillä koskettaen, välillä saippuavaahto roiskuen.

Andersson on suomentajana toimineen Juha Siltasen kanssa tarttunut nykyihmisen tuttuun kipupisteeseen. Hektisessä kultutusmaailmassa lähes jokaista näyttää riivaavan mania ja riippuvuus erilaisista hyödykkeistä. Kuka peittää elämän tyhjyttä työllä, kuka juomisella tai seksillä, kuka peliriippuvuudella. Maniassa on kyse ihmisistä, jotka enemmän tai vähemmän hulluuden rajoilla jahtaavat aina pakenevaa onnea. Hannu Raatikaisen ohjaus korostaa kuitenkin komediallisia piirteitä yhteiskunnallisten kysymysten sijaan.

PELUREITTEN MAAILMA
Esityksen keskiössä nähdään Olli Tuomisen näyttelemä Oskar Backe, joka on sählännyt elämänsä aina mielisairaalaan asti. Bisnekset ovat menneet nurin ja pelihimon riivaama mies kuluttaa kasinolla kaiken eteen tulevan. Jonkinlaista rotia miehensä elämään yrittää pitää taidemaailmoissaan elävä vaimo Susanna (Ulla Tapaninen). Kolmenkymmenen vuoden avioliitto on kuitenkin jo asettanut parisuhteelle omat raaminsa: mies pelaa, pitää rakastajattaria ja häpeää, vaimo nauttii estetiikasta ja nuorien miesmallien antamasta lohdutuksesta. Avioliiitosta on jäljellä karvas sopeutuminen ja toisen tuttuus. “Ajattele, että elämä ois voinu mennä huonosti, mut jollain toisella tapaa. Mennä huonosti toisella tapaa...”, lohduttelee Susanna synkistelevää miestään.

Perheen traumat itseensä lukinnutta tytärtä esittää oivallisesti Mari Lehtonen. Silja-tyttären maailmaa leimaavat mustavalkoisuus, bi-seksuaalisuus ja psykiatrian opinnot. Onpa hänellä oma praktiikkakin. Naisille.

Ihmisillä pelaavina opportunisteina nähdään nuoripari Kim ja Mirja, joita tulkitsevat Kari Ketonen ja Matleena Kuusniemi. Nykymaailmassa täytyy ottaa se, mitä haluaa ja nuoripari punoo juonia saadakseen rahaa ja glamouria. Aseina heillä ovat Kimin häikäilemättömyys ja Mirjan söpöys.

Kuluttaja löytää kulutettavan ja riippuvuuskohteensa. Väärinkäsitysten ja saippuamaistenkin juonenkäänteiden kirjot ovat valmiina. Tarvitaan toki vielä ilkikurinen Jokeri, joka elää raadollisuuden ulottumattomissa ja kommentoi tapahtumia yleisölle. Maniassa tämä hahmo on salaperäinen, näennäisen sokea tohtori Jung, jota esittää Eeva Litmanen.

KOMEDIALLINEN VIRE
Ylöspanoltaan ja ensembleltaan Mania on kelpo komediaa. Sketsinomaisuus, karikatyyrit ja aitous vuorottelevat taaten sinällään toimivan kokonaisuuden. Komediallisuuden vaatimukset riistävät silti suuren osan esityksen tehovoimasta. Kiireen tuntu ja puristeisuus vaivaavat monia rooleja. Juuri kun ollaan saavuttamassa rauha ja esityksen luonteva rytmi, tulee musiikillinen tai sketsinomainen välike, joka rikkoo saavutetttua balanssia. Ei niin, että rytmivaihdokset olisivat huono asia, mutta teksti olisi ehkä kaivannut alleen tummempaa pohjavirettä. Onko sitten kyseessä teatteripoliittinen linjanveto, vai taiteellinen ratkaisu? Mene ja tiedä. Ongelmaksi nousee eri hahmojen solistisuus.

Litmasen Jung hoitaa hommansa keveällä rutiinilla, hulluutta kuvaavia tanssinumeroita myöten. Hahmossa on svengiä, mutta välillä puhe puuroutuu jopa ensimmäiselle tuoliriville kuultavaksi. Hahmoon tulee luontevuutta ja rauhaa myöhemmin. Tuominen tekee paisutteluineen rehevää ja koskettavaa työtä. Kuin kastroitu härkä häkissä.

Ulla Tapaninen saa rooliinsa uskottavuutta olemalla rento ja rauhallinen komedienne.Taiteilijatakin alta paljastuukin eroottisuudesta nauttiva nainen, kuin taannoisessa Veli Puolikuun Kylli-täti parodiassa ikään.

Ketonen ja Kuusniemi joko tyylittelevät reippaasti tai heidät on ohjattu tekemään hahmoistaan hyvin ilmeisiä. Aitous ja elämän harkinnan ristituli kuitenkin vuorottelevat karikatyyrien kanssa. Herkullisia hahmoja sinällään.
Kiinnostava ja omassa robottimaisuudessaan lähes pakahduttava on Mari Lehtosen esittämä Silja. Koomisuuden lisäksi hahmossa on jotain ajallemme pelottavan tuttua mekaanisuutta. Lehtosen ja Ketosen kuntosaliakti on vieraannutuksessaan oivallinen. Läheisyys on muuttunut suorittamiseksi ja filosofoinniksi extreme-lajeista.

MAKEA MAAILMA
Revontulihallin näyttämö on iso ja leveä. Lavastaja Reija Hirvikosken maailmaa leimaavat näyttävät värit, kulutusmaailman symbolit tietokoneineen ja autonromuineen. Jostain on tuotu paikalle täytetty poro. Vähempikin riittää. Ilmeisesti Manian maailmassa tavoitellaan Bond-leffoista tuttua lakonista väitettä: Kun maailma ei riitä. Tommi Koskisen suunnittelemassa musiikissa vilahtelee eri tyylilajeja aina Born to be wildia myöten.

Herkullisimmillaan esitys on tekniikankin kannalta toisen näytöksen alkupuolella. Kasinolta toisensa löytävät pelaajat Tuominen ja Ketonen päätyvät rituaalisen ryyppyjuhlan jälkeen potemaan jumalaista krapulaa ja valaistumista Espoon avaraan luontoon. Muutoin lähes turhana hyrissyt ja käynyt savukone tiesi paikkansa. Ehkä Manian hauska ja hektinen vire avaa joidenkin katsojien silmät katsomaan syvälle aikamme tyhjyyttä. Tarpeettomuutta ja läheisyyden tarpeellisuutta.

Tiedot

Espoon Kaupunginteatteri: Mania

Käsikirjoitus: Claes Andersson
Suomennos: Juha Siltanen
Ohjaus: Hannu Raatikainen
Rooleissa: Olli Tuominen, Ulla Tapaninen, Mari Lehtonen, Kari Ketonen, Matleena Kuusniemi, Eeva Litmanen
Lavastus ja puvut: Reija Hirvikoski
Valot: Heikki Örn
Äänisuunnittelu: Tommi Koskinen
Ohjaajan assistentti: Jussi Hämäläinen (H-AMK)
KANTAESITYS REVONTULIHALLISSA 6.2.2004
ESITYKSET 21.4.2004 saakka