Julkaistu: 10.08.2003

Alastonkuvia

Aikamme eksyneitä ihmisiä
Brittiläisen Mark Ravenhillin näytelmä Shopping and fucking kohautti muutama vuosi sitten Kaupunginteatterissa. Jonkinlaiseksi shokkihoidoksi voisi kai kutsua Alastonkuvia -esitystäkin. Teknobiitti takoo ja valkokankaalle heijastetaan playstationin takaa-ajot ja ihmisten potkimiset. Ei ole kyse kuitenkaan mistään virtuaalimaailmasta, vaan aikamme Lontoosta.

Nick, parikymmentä vuotta lusinut mies palaa nyky-yhteiskuntaan. Se on aivan toinen kuin Thatcherin ajan maailma. Poissa ovat vallankumouksen vaateet ja idealismi, entinen naisystäväkin pitää enemmän naisista ja nyhertää politiikassa toimivampien bussiyhteyksien puolesta. Pekka Valkeejärvi ja Marja Packalén esittävät oikeastaan aikalailla samanlaisia rooleja kuin Komin edellisessä näytelmässä, Baikalin lapsissa. Silloin näyttämönä oli Suomi ja tilinteko taistolaisuuden kanssa, nyt Lontoo ja kipeä sopeutuminen uuteen maailmaan.

Väkevän kontrastin eksyksissä oleville keski-ikäisille tarjoavat tahoillaan yhtä eksyksissä olevat nuoret. Tim (Eero Aho) on tilannut chatin kautta itselleen venäläisen seksiorjan, Victorin (Jari Virman). Heille elämä on trashia, mieletöntä bodia, ecstasyn nappailua, jolla hävitetään huolet taivaan tuuliin. Timin ystävä Nadia (Tiina Lymi) yrittää elää yhtä kevyesti, vaikka taustalla kummitteleva ex-poikaystävä tuon tuostakin hakkaa hänet mustelmille. On helpompaa, kun negatiivisia tunteita ei tarvitse tuntea, mikään ei oikein kosketa, kaikki on koko ajan täynnä rakkautta, toisen ihmisen voi ostaa rahalla, väkivalta ei muka satuta.

Esitys näyttää kouriintuntuvasti, kuinka syvä kahden eri sukupolven välinen kuilu voi olla. Nick ja Nadia rakastuvat, mutta heillä ei ole mitään yhteistä. Nickin vanha maailma, jossa uskottiin arvoihin ja aatteisiin, ei voi ymmärtää Nadian uutta maailmaa, jossa kaikkeen suhtaudutaan välinpitämättömästi tai valheellisesti.

Mutta näillä ihmisillä on kasvunpaikkansa. Tim käy omaa taisteluaan aidsia vastaan, sairautta, jota hän ei halua käsitellä eikä kohdata, eikä varsinkaan Nadian ja Victorin kanssa. Heikkouden taakka on raskas kantaa. Mutta juuri sairaus ja Timin kuolema on se, joka herättää nuoret uudestaan tuntemaan.

Tosin kasvuun voi olla vaikea paikoin uskoa, esimerkiksi silloin kun enkeli ilmestyy askartelusiivet selässään pöpisemään jäähyväisiä ja rakkaudentunnustuksia maan päälle jääneille. Korniuden raja ylittyy reippaasti.

Komilaiset tekevät kauttaaltaan hyvää näyttelijäntyötä. Teatterikorkeakoulusta vieraileva Jari Virmankin täyttää paikkansa konkareiden joukossa hienosti. Hänen Viktorinsa on aivan uskomaton duracell-pupu. Ei voi kuin päivitellä sitä, kuinka kerta toisensa jälkeen Komin näyttelijät tekevät sen, teatterin illuusion. Heidän puolestaan ei katsomossa totisesti tarvitse jännittää. Henkilöissä on räävittömyyttä, huumoria, mutta myös tuskaa ja säälittävyyttä.

Ravenhillin teksti kyllä hukkaa yhden henkilönsä mahdollisuudet. Hannu-Pekka Björkmanin oivallisesti esittämä Jonathan on pirullinen, omituinen ja uhkaava. Hän tietää nimesi ja heikkoutesi, sen, missä asut ja keitä tapailet. Hän on rahan ruhtinas, mustiin pukeutuva erakko, joka pyörii taustalla nahkatuolissaan. Kun Marja Packalénin Helen tapaa Björkmanin Jonathanin parlamenttitalon katolla, uhka ja selittämätön pimeys tulee mukaan kuvaan. Jonathanin ruumiin on tuhonnut Nick ja parinkymmenen vuoden jälkeen on tapaamisen aika.

Mutta, mutta. Näytelmän kliimaksi onkin todellinen antikliimaksi, pahimman luokan pannukakku. Kohtaaminen, jota on odotettu ja viritelty koko näytelmän ajan, surkastuu aikamoisen ponnettomaksi. Se ei todellakaan ole komilaisten vika, vaan ongelma piilee Ravenhillin tekstissä. Ikään kuin hän ei olisi tiennyt kuinka näytelmänsä lopettaa. Lopputuloksena on jonkinlaista lohtua, anteeksiantoa kenties, muttei kovinkaan vakuuttavasti perusteltuna.

Vaikka lopetus on mitä on, eli laimeahko, Alastonkuvia on kuitenkin ehdottoman kiinnostavaa katsottavaa. Kaksituntisen ilman väliaikaa katsoo herpaantumatta.

Tiedot

Alastonkuvia

Kom-teatteri
TEKSTI: Mark Ravenhill
SUOMENNOS: Aleksi Milonoff
OHJAUS: Pekka Milonoff
LAVASTUS: Eeva Ijäs
ROOLEISSA: Merja Packalén, Pekka Valkeejärvi, Tiina Lymi, Jari Virman, Eero Aho, Hannu-Pekka Björkman
ESITYKSET: 28.5. asti klo 19, Kapteeninkatu 26
LIPUT: 18 / 11 euroa, puh. 6841 841