teatterijuttu

Bosnian sotaa käsittelevä esitys on vaikuttava kokemus Q-teatterissa. Antti Hietalan ohjauksessa korostuvat vahvat kuvat ja näyttelijöiden välinen kemia.
Ohjaaja-dramaturgi Antti Hietala jatkaa kunnianhimoisesti ihmismielen tummien alueiden luotaamista Q-teatterissa. Riivaajat, Paha tahto, Macbeth ja nyt Slavenka Drakulićin Bosnian sotaa käsittelevä Aivan kuin minua ei olisi. Hietala on dramatisoinut Drakulićin romaanin, jonka suomennoksesta vastaa Seija Uuskoski. Drakulić tunnetaan Jugoslavian hajoamissotia monipuolisesti käsittelevänä kirjailijana.

Entisen Jugoslavian alueella 1990-luvulla käyty Bosnian sota herättää ahdistavia muistikuvia. Ehkä päällimmäisinä tunteita ovat ihmetys ja häpeä: kuinka sellaista tapahtui keskellä Eurooppaa ja miten kaikki rumat yksityiskohdat raiskauksineen olivat mahdollisia.

Arvet näkyvät vieläkin, jopa Suomessa. Törmään silloin tällöin asuinalueellani muutamaan hiljaiseen vapisevaan mieheen. He ovat Kosovossa palvelleita entisiä YK-sotilaita, nyt yhteiskunnasta syrjäytyneitä varhaiseläkeläisiä.

Pelottelu sikseen, sillä synkästä teemasta huolimatta Q-teatterin esitys on puhuttelevaa, hienosti nyansoitua teatteria. Taitavien näyttelijöiden lisäksi siinä on myös tyylikäs ulkoinen toteutus videoineen, musiikkia myöten.

Esitys lähtee kiertymään auki nerokkaasti arkirealismin kautta. Näyttämölle saapuu polkupyörää taluttava Jussi Nikkilä. Tässä hahmossa hän esittää kirjailijaa, Drakulićin alter egoa. Taloyhtiön kellarissa hän törmää rasistisiin naapureihinsa, joita esittävät Hannu-Pekka Björkman ja Lotta Lehtikari. Syntyy riita, joka koskee polkupyörien säilytyspaikkaa. Näin sodat syntyvät: Vahvemman oikeudesta ja tilan valtaamisesta. Kohtaus muodostaa tehokkaan raamin näytelmän teemalle.

Näytelmän päähenkilö on Elena Leeven tulkitsema kyläkoulun opettaja S. On hyvä ratkaisu, että hän pysyy yhdessä roolissa muiden näyttelijöiden risteillessä eri rooleissa. Eräänä päivänä S:n maailma muuttuu. Kouluun ilmestyy Nikkilän esittämä entinen oppilas, joka puristaa sylissään rynnäkkökivääriä. On uuden järjestyksen ja etnisen puhdistuksen aika. Nikkilän tulkinnassa on toimivaa, julmaa karkeutta ja vahvaa äänenkäyttöä.

Tiiviin kvartetin lisäksi esitykseen on saatu myös lupaavia nuoria. Alana Saul Kallion lukiosta tulkitsee koskettavasti leirikeskuksen nuorta tyttöä, jota Lehtikari äidin roolissa yrittää suojella. Metropoliassa opiskeleva Anni Koistinen on muun muassa ”naistenhuoneen” nainen. Termi kuvaa ironisesti etnisissä puhdistuksissa käytettyä paikkaa, jonne naiset eristettiin ja alistettiin joukkoraiskauksilla.

Esityksen nimi, Aivan kuin minua ei olisi vilahtaa Leeven monologissa. Siinä hän kuvailee järkyttävästi sitä tyhjyyden tunnetta, jonka alistaminen ja joukkoraiskaus saavat aikaan. Leeve näyttelee vaikean kohtauksen intiimisti ja koskettavasti.

Annukka Pykäläisen pelkistetyssä lavastuksessa tärkeässä osassa on alkeellinen vesihana. Elämälle välttämätön vesi ja puhtauden symboli kääntyy esityksessä julmasti myös kuvaamaan vesikidutusta. Pykäläinen on suunnitellut niinikään esityksen videoprojisoinnit, jotka vaihtelevat utuisista kuvista, ihmiskasvoista ja ihmisvilinästä kuolevaan hyönteiseen. Hyönteisten tappajaksi henkilöityy Hannu-Pekka Björkman, jonka rooleista vaikuttavin on leirin kapteeni.

Uskomatonta, miten sympaattinen ja komiikan taitava taiteilija saa lietsottua ympärilleen sellaisen karisman ja pelon ilmapiirin. Kun Björkman astuu maastopuvussaan näyttämölle, katsomossa alkaa miltei täristä.

Esityksen ydin rakentuu nimenomaan kapteenin ja opettajatar S:n erikoisen suhteen ympärille. Toinen haluaa pelastua raiskauksilta, toinen taas haluaa naisellista seuraa.

Leeve ja Björkman rakentavat Hietalan tarkassa ohjauksessa hyvin erikoisen tunnelman, jota voisi kuvata termillä ”poikkeusmoraali”. Kaikki menee hyvin, kunhan ei puhuta politiikkaa. Leeven ja Björkmanin kohtaukset ovat kiehtovia, niissä on läsnä salaperäistä erotiikkaa ja kauhua.

Kauhun tasapainoa luo myös Timo Muurisen jännittävä äänimaailma, joka risteilee kauniin surumielisen klassisen musiikin ja ilkeästi särisevien vankilan summereiden välimaastossa.

Loppupuolella esitys kääntyy poikkeusmoraalista kohti moraliteettia. Sota on ohi ja jälkipeli alkaa. Bosnian sodan monimutkaisuus johti hyvin vaikeisiin prosesseihin; ketkä voittivat ja mitä, ketkä hävisivät, ketkä olivat ja ovat edelleen sotaoikeuteen vaadittavia rikollisia. Koston oikeutuksen problematiikka kiertyy puhuttelevasti Leeven hahmon ympärille.

Esityksen jälkeen yhytin Hietalan, Leeven ja Nikkilän baarissa. Keskustelimme siitä, miten pää pysyy kasassa rankkoja teemoja käsitellessä. Rennon oloiset taitelijat vakuuttivat, miten hyvä työilmapiiri ryhmällä on ollut esitystä työstäessä. Ilmeni, että juuri näytelmän haastavuus haastoi myös näyttelijät pitämään huolta toisistaan. Se todella näkyy näyttämöllä. Uskottavuus ja näyttelijöiden välinen läsnäolo tekevät Q-teatterin esityksestä vaikuttavan kokemuksen.

Martti Mäkelä
24.2.2010

Kuva: Patrik Pesonius

Slavenka Drakulić - Antti Hietala
AIVAN KUIN MINUA EI OLISI

DRAMATISOINTI JA OHJAUS: Antti Hietala
SUOMENNOS: Seija Uuskoski
ROOLEISSA: Elena Leeve, Hannu-Pekka Björkman, Lotta Lehtikari, Jussi Nikkilä, Alana Saul, Anni Koistinen
LAVASTUS JA VIDEOSUUNNITTELU: Annukka Pykäläinen
PUKUSUUNNITTELU: Riitta Röpelinen
VALOSUUNNITTELU: Sirje Ruohtula
ÄÄNISUUNNITTELU: Timo Muurinen
MUSIIKKI: Timo Muurinen ja orkesteri

Ensi-ilta Q-teatterissa 17.2.2010
Tiedustelut: www.q-teatteri.fi
Liput Q-teatteri p. 09-4542 1333 (ti-pe klo 11-15) ja Lippupalvelu.
Iltalippukassa ja baari aukeaa esitysiltoina klo 18.

  LÄÄKÄRI VAIKKA VÄKISIN
  BARBAARIT - KAIKKI KÄSI KÄDESSÄ YHTEISEEN HAUTAAN
  ILTAA, NIMENI ON ANTON TŠEHOV
  CYRANO DE BERGERAC
  HELSINKI PRIDE 2010
  KUNINGAS JA HEVONEN
  PIKKU PIETARIN PIHA
  KUSTAAN PERILLISET
  PAKKOMIELTEENÄ MINÄ
  AGA-BOOM
  YHDESSÄ
  MYÖTÄTUNTO
  RUTTO
  ZACHE, TÄHTI JA KANERVANKUKKA
  VAIMONI ON TOISTA MAATA
  TODELLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS
  CIRKO 2010
  KIRJA SULLE, RUUSU MULLE!
  UTOPIA
  MANNERHEIMINTIELLÄ
  DET FALSKA BARNET - VALELAPSI
  LÀ-BAS-BIENNALE
  GODHET ÄR - HYVÄ ON
  KRISTUKSEN MORSIAN
  HERAKLES