teatterijuttu

Juha Mustanojan hurjassa fantasiassa seikkaillaan Kongojoella ja etsitään Suomelle laajentumismahdollisuuksia. Esityksen visuaalinen toteutus on komea.
Aurinkoteatteri jatkaa kunnianhimoisesti teatterin rajojen ja yleisön ennakkoluulojen tökkimistä. Hyvässä muistissa on takavuosilta outo ja väkivaltainen Pieni vihje, joka oli varustettu K-15-merkinnällä. Nyt mennään vielä pidemmälle.

Tällä kertaa Juha Mustanojan käsikirjoittama ja ohjaama Aurinkoteatterin esitys on varustettu kirjallisella varoituksella avoimesta rasismista. Varoitus kuulutetaan myös esityksen alussa. Lisäksi kuullaan esiintyjien vakuutus siitä, etteivät he ole sitoutuneet esityksen arvomaailmaan. Kiinnostavaa, sillä nykyisinhän teatterissa voi tehdä ja sanoa mitä vain, mutta sana ”neekeri” on pannassa.

Esityksen nimi on härnäävä sanaleikki. Yleisö todella johdetaan kauniille joelle, syvään Afrikkaan, Kongoon. Anne Karttusen lavastus on komea. Kiasmassa on mahdollista tehdä tyylikkäitä videoprojisointeja ja yhdessä Jani-Matti Salon suunnittelemien valojen kanssa kokonaisuus on hämyisä, kolmiulotteinen viidakko.

Ihmeellisin on näyttämön keskeltä, porrastetusti valuva joki, joka on oikeaa vettä. Vasemmalla laidalla kököttää vanha jokialus. Illuusio on vaikuttava.

Unet sen sijaan eivät ole kauniita, vaan pikemminkin painajaisia. Mustanoja on kirjoittanut aikamoisen fantasian, jossa tosi ja kuvitelma yhdistyvät hurjalla tavalla. Kyseessä voisi olla eräänlainen aikuisten satu.

Päähenkilö on Tulenkantajien guru, Olavi Paavolainen (Miko Kivinen), joka on saapunut valloittamaan Kongon Suomen siirtomaaksi. Viidakossa hän kohtaa vanhan tuttunsa Hertta Kuusisen (Nora Raikamo), joka näyttää olevan kännissä koko ajan. Eletään suunnilleen vuotta 1939, aikaa sodan kynnyksellä.

Todellisuudessa fasistiksikin leimattu Paavolainen oli etenkin nerokas runoilija ja kosmopoliitti, joka toi niin sanotun modernismin Suomeen. Aatteessa ihailtiin uutta teknologiaa, mutta toisaalta myös alkuperäiskansojen kulttuuria.

Hertta Kuusinen oli poliittinen intelligentti, jonka kanssa Paavolaisella oli suhde vasta 1950-luvulla. Paavolainen joi ja kuolikin maksakirroosiin, Kuusinen ei juonut. Mustanoja käyttää rohkeasti todellisia esikuvia, mutta kääntää faktat päälaelleen. Kyseessä on teatteri teatterin sisällä.

Viidakkoa hallitsee pygmejä syövä alkuasukasheimo: punaisessa otsahuivissa konepistoolia heilutteleva Che Guevara (Anna Ranta), käkkäräperuukkinen Loodi Hoo-Hoo (Oona Airola) ja dalmatialaiseksi meikattu surumielinen Moshe Dayan (Milla Kangas). Jengiä johtaa salaperäinen ja seksikäs Sheeba (Sanna Hietala), josta tulee mieleen Pirates of Caribian -elokuvan Calypso. Heidän kanssaan Paavolainen alkaa neuvotella suomalaistamisesta.

Mustanojan ohjauksessa provosoiva kuva seuraa toistaan. Komeiden kulissien ja salaperäisen äänimaailman keskellä tapahtuu jatkuvasti vinksahtaneita asioita. Alussa ”Ukko-Pekaksi” ristitty alus ajautuu rantaan, koska miehistö on tapettu. Miehistöä kuvaavat suuret Laku-Pekka-nuket.

Tyylikkääseen viidakkojakkuun pukeutunut Raikamo suoltaa suustaan vain kirosanoja ja humalaista mongerrusta. Kivisen esittämä Paavolainen yrittää saada suomalaisuutta aikaan siittämällä Sheeban kanssa jälkeläisiä. Tämä projekti epäonnistuu irvokkaalla tavalla. Voitonmerkkeinä viidakon heimolla killuu kaulassa isot ruskeat penikset. Hurjinta on, että heimo alkaa yhtäkkiä laulaa suomalaisia kanonisoituja lauluja (mm. Oi Kallis Suomenmaa ja Finlandia) ja lausua Eino Leinoa.

Räväkkä provokaatio avaa ajatuksia moneen suuntaan; siirtomaavalta, riisto, rasismi, pienen maan kukkoilu sankaritarinoilla, luonnon raiskaaminen, maahanmuuttopolitiikka. Mustanoja tökkää myös salakavalasti henkilökohtaista niin sanottua piilorasismia. Kuinka monta kertaa on tullut ajatelluksi ilkeitä toisia rotuja edustavista ja kuinka monta kertaa pönkitettyä porukalla omaa erinomaisuuttaan suomalaisena? Sitä sopii pohtia.

Näyttelijäntyön kannalta esityksessä on paljon hauskoja ja ronskeja hetkiä. Kivinen ei ole samanlainen charmööri, kuin esikuvansa, mutta mainio pontevana silmälasipäisenä maailmanvalloittajana. Raikamo tekee roisin roolin humalaisena Kuusisena, työskentelyssä on jopa akrobaattisia ulottuvuuksia.

Kongon porukasta esiin nousee etenkin Milla Kangas hyvin rakennetun hahmon ja varsin erikoisen äänenkäytön kautta. Daamien yhteislaulut ovat erittäin kirkkaita ja hienosti yhteen soivia ja koreografia hauskan näköistä.

Hahmot eivät ole syvällisesti nyansoituja, pikemminkin karikatyyrejä, mutta tällaisessa tyylilajissa se toimii.

Visuaalisesti komea, mustan huumorin sävyttämä ilottelu jättää mieleen myös kysymyksiä varsinaisesta sanomasta. Riittääkö provokaatio sanomaksi? Tavallaan, sillä teatterissa voidaan käsitellä ja kokea myös kiellettyjä asioita ja tunteita. Kauniiden unien joki antaa mahdollisuuden nauraa räkäisesti myös rasistisille kliseille.

Lopussa Paavolainen hyppii riemusta, kun vihdoin syttyy sota ja pommikoneet ujeltavat taivaalla. Samalla musta heimo laulaa Finlandia-hymniä shuffle-versiona. Kuva olisi todellisuudessa pelottava, mutta teatterissa se on omituisen puhdistava.

Martti Mäkelä
18.2.2010

KAUNIIDEN UNIEN JOELLA

OHJAUS JA KÄSIKIRJOITUS: Juha Mustanoja
ROOLEISSA: Oona Airola, Sanna Hietala, Milla Kangas, Miko Kivinen, Nora Raikamo, Anna Ranta
VALOSUUNNITTELU: Jani-Matti Salo
REKVISIITTA: Titta Vilhunen
ÄÄNISUUNNITTELU: Juuso Voltti
KUVAJAISET: Rasmus Vuori
MASKEERAUS: Kaija Heijari
LAVASTUS: Anne Karttunen
PUKUSUUNNITTELU: Tuomas Lampinen, Noora Salmi
TUOTANTO: Birgit Aittakumpu

Ensi-Ilta: 10.2.2010
Aurinkoteatteri Kiasmassa 6.3 asti
Tiedustelut: www.universum.fi
Kiasma info: 09-17336501

  LÄÄKÄRI VAIKKA VÄKISIN
  BARBAARIT - KAIKKI KÄSI KÄDESSÄ YHTEISEEN HAUTAAN
  ILTAA, NIMENI ON ANTON TŠEHOV
  CYRANO DE BERGERAC
  HELSINKI PRIDE 2010
  KUNINGAS JA HEVONEN
  PIKKU PIETARIN PIHA
  KUSTAAN PERILLISET
  PAKKOMIELTEENÄ MINÄ
  AGA-BOOM
  YHDESSÄ
  MYÖTÄTUNTO
  RUTTO
  ZACHE, TÄHTI JA KANERVANKUKKA
  VAIMONI ON TOISTA MAATA
  TODELLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS
  CIRKO 2010
  KIRJA SULLE, RUUSU MULLE!
  UTOPIA
  MANNERHEIMINTIELLÄ
  DET FALSKA BARNET - VALELAPSI
  LÀ-BAS-BIENNALE
  GODHET ÄR - HYVÄ ON
  KRISTUKSEN MORSIAN
  HERAKLES