|
|||||||||||
| teatterijuttu | |||||||||||
| PELTIRUMPU | Faktat | Lisää | |||||||||
|
Lasit särkyvät ja hakaristiliput hulmuavat Q-teatterissa, kun ihmeellinen luonnonoikku Oskar (Outi Kavén) pistää tuulemaan. Fiikka Forsman on ohjannut vaikuttavan spektaakkelin, joka perustuu Günter Grassin klassikkoromaaniin. Mukana esityksessä on Q-teatterin näyttelijöiden parhaimmisto. Ohjaaja Fiikka Forsman on tehnyt todellisen kulttuuriteon pureutumalla Günter Grassin huikean Peltirummun syövereihin. Seppo Parkkinen on dramatisoinut mittavan romaanin lavalla esitettäväksi. Esitys sopii erinomaisesti Töölön helmeen, hiukan dekadenttiin Q-teatteriin, jossa on aiemminkin paneuduttu 1930-40-lukujen ihmeellisiin maailmoihin. Hyvässä muistissa ovat sekä Berlin Alexanderplatz sekä Paha tahto, jonka toinen rinnakkaistarina sijoittui 30-luvun Saksaan. Puolalais-saksalainen Grass kuuluu sodanjälkeisten kirjailijoiden merkittävimpien joukkoon. Poliittisesti aktiivinen nobel-kirjailija on tullut tunnetuksi myös vahvoista kannanotoistaan. Romaaneista mainittakoon mm. Kissa ja hiiri, sekä Kampela, mutta Peltirumpu lienee hänen kuuluisin teoksensa. Siitä on tehty myös filmisovitus. Peltirumpu on kiehtovan hämmentävä tarina nuoresta Oskarista, joka päättää ryhtyä pikkupoikana koko elämän kestävään kapinaan aikuisten maailmaa vastaan. Hän aiheuttaa itselleen onnettomuuden, ettei enää kasvaisi. Kääpiöksi jäävän Oskarin elämän täyttää peltirummun paukuttaminen, yhteiskunnan protestointi kirkumalla, joka hajottaa lasin ja yleensä outona lintuna heiluminen. Romaani on myös mittava sukukronikka ja armoton aikalaispeili kansallissosialismin ja natsismin noususta. Sanomalehden muotoon taitetussa käsiohjelmassa on pitkä sitaatti Grassin romaanista Minun vuosisatani, joka kartoittaa Peltirummun taustoja. Päärooliin Forsman on saanut Outi Kavénin, joka sopii tehtäväänsä erinomaisesti. Kavénin tulkitsema Oskar on peikkomainen kummajainen, jonka sisuksissa herkkyys ja anarkia risteilevät lakkaamatta. Peikkomaisen olemuksen taakse kätkeytyy kuitenkin myös hurjaa vallanhimoa, jopa seksihurjastelijaa. Rooli ei ole helppo ja Kavén on lavalla lähes koko kolme ja puolituntisen spektaakkelin. Hatun nosto hänelle. Muutkin näyttelijät tekevät oikein hyvää työtä ja mukana on Q-teatterin ensemblen parhaimmisto. Taisto Oksanen, Pirjo Lonka, Asko Sahlman, Jukka Peltola, Sanna-Kaisa Palo, Hannu Kivioja, Annaleena Sipilä ja Sami Lanki risteilevät eri rooleissa, joskus salamavaihdoin vieden kertomusta eteenpäin. Palo on mm. hauskasti tamperelaisittain murtava mummo ja ennen kaikkea loistava sirkustirehtööri ja klovni Bebra. Oksanen tekee hienon työn aatteeseen uskovana partiojohtajana, joka joutuu homoseksuaalisuutensa takia varsinaiseen liriin. Kivioja näyttelee traagista lelukaupan omistajaa. Sipilä tekee mainion roolin mm. kohtalokkaana Roswitana, sirkuksen selvänäkijänä. Lanki tekee notkean hahmon änkyttävästä Hytisijä-Leosta, joitakin mainioita suorituksia poimiakseni. Jukka Kyllösen suunnittelema lavastus on niukka, mutta sitäkin jyhkeämpi. Lavaa hallitsevat erilaiset peltirummun toisinnot. Keskellä näyttämöä on valtava pyöreä metallinen lava, joka saadaan myös pyörivään liikkeeseen. Takanäyttämöllä on suunnaton heiluri, joka heilahtelee näyttelijöiden käynnistämänä ikään kuin äärilaidasta toiseen. Natsien valtaannousua kuvastavat suunnattomat hakaristiliput. Toni Lampelan tuliefektit ovat vaikuttavia ja tuovat sodan melskeen hyvin lähelle savuineen. Koska Grassin alkuperäisteos on järkälemäinen ja sisältää monta sisäkkäistä tarinaa, ongelmaksi muodostuu väistämättä pituus ja aiheen rajaus. Mukaansa tempaavaa ensimmäistä näytöstä seuraa sirpaleinen toinen näytös ja esitykselle kertyy pituutta. Sekavaa tunnelmaa ei helpota tempo, joka välillä kiristyy äärimmilleen. Harmi, koska nyt hyvin vaikuttavassa esityksessä on n. 15 minuuttia toistoa, joka ei tuo tarinaan uutta, vaan heikentää katsojan keskittymistä olennaiseen. Peltirumpu on spektaakkelimaisuudessaan silti vaikuttavaa ja kiinnostavaa teatteria. Martti Mäkelä 21.2.2008 |
Kuva: Patrik Pesonius Günter Grass PELTIRUMPU SUOMENNOS: Aarno Peromies DRAMATISOINTI: Seppo Parkkinen SOVITUS JA OHJAUS: Fiikka Forsman ROOLEISSA: Outi Kavén, Taisto Oksanen, Pirjo Lonka, Asko Sahlman, Jukka Peltola, Sanna-Kaisa Palo, Hannu Kivioja, Annaleena Sipilä ja Sami Lanki LAVASTUS JA VALOSUUNNITTELU: Jukka Kyllönen PUKUSUUNNITTELU: Reija Laine ÄÄNISUUNNITTELU: Juha Tuisku MASKIT: Tiina Winter TULIEFEKTIT: Toni Lampela Suomen kantaesitys Q-teatterissa 14.2.2008 Tiedustelut: www.q-teatteri.fi puhelin: 09-45421333 |
LÄÄKÄRI VAIKKA VÄKISIN BARBAARIT - KAIKKI KÄSI KÄDESSÄ YHTEISEEN HAUTAAN ILTAA, NIMENI ON ANTON TŠEHOV CYRANO DE BERGERAC HELSINKI PRIDE 2010 KUNINGAS JA HEVONEN PIKKU PIETARIN PIHA KUSTAAN PERILLISET PAKKOMIELTEENÄ MINÄ AGA-BOOM YHDESSÄ MYÖTÄTUNTO RUTTO ZACHE, TÄHTI JA KANERVANKUKKA VAIMONI ON TOISTA MAATA TODELLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS CIRKO 2010 KIRJA SULLE, RUUSU MULLE! UTOPIA MANNERHEIMINTIELLÄ DET FALSKA BARNET - VALELAPSI LÀ-BAS-BIENNALE GODHET ÄR - HYVÄ ON KRISTUKSEN MORSIAN HERAKLES Arkisto |
|||||||||