teatterijuttu

Joskus psykopaateista tulee kuuluisuuksia. Näin kävi Charles Mansonille, joka vaikutti 60-luvulla Amerikassa. Mansonin lahkon tehtailemista murhista on tehty pienoisooppera, jota Ooppera Skaala esittää. Puhutteleva, hurja teos on nähtävissä Korjaamolla, Töölössä. Ohjauksesta vastaa Janne Lehmusvuo.
Tänä syksynä näyttävät pahuuden voimat riehuvan Helsingin teatterimaailmassa. Löytyy massamurhaajia ja psykopaatteja Skotlannin veristä Macbethia unohtamatta. Ooppera Skaala esittää hurjan koosteen ehkä populaaritappajista kuuluisimman, Charles Mansonin, elämästä. Moderni ooppera on nähtävissä Korjaamolla, joka allekirjoittaneelle oli mielenkiintoinen ja uusi tuttavuus. Korjaamo sijaitsee Töölössä, vanhan raitiovaunuhallin suojissa. Aikoinaan tilasta tapeltiin jopa talonvaltausta käyttäen, nyt miljöö on muuttunut urbaaniksi viihdekeskukseksi.

Ooppera Skaala on jo kymmenen vuoden ajan tehnyt uudenlaista, kunnianhimoista musiikkiteatteria. Hyvässä muistissa on rankka versio Franz Kafkan Rangaistussiirtolasta viime keväältä. Synkkiin syövereihin sukeltaminen jatkuu. Charles Mansonin toimintaa käsittelevä The Manson Family on pop-oopperaa, mutta samalla pelottava kurkistus vallankäyttöön ja väkivaltaan.

Ryhmä on varustanut käsiohjelman mojovalla tietopaketilla niitä varten, joille Mansonin nimi on tuntematon. Asiaan vihkiytyneille tietopaketti tarjoaa varmasti uusia ajatuksia sekä helpottaa katselukokemusta.

Charles Manson oli hippiajan Amerikan kummallinen kasvatti ja individualistinen ihmishirviö. Omasta mielestään hän koki olevansa uusi Jeesus, joka rakensi ympärilleen omituisen seurakunnan. Perheeksi kutsutussa ryhmässä mikään ei ollut kiellettyä ja kaikki tabut saattoi rikkoa. Perheen tunnusmerkiksi nousivat lopulta käsittämättömät, sattumanvaraiset silmittömän raa’at murhat. Rankemmaksi asian tekee se, että murhaajat, eli perheenjäsenet, olivat usein nuoria naisia, jotka eivät tunteneet minkäänlaista katumusta veriteoistaan. He kokivat vapauttaneensa uhrinsa ja vertasivat murhaa orgasmiin. Johtajaansa sokeasti palvovina nämä nuoret olivat valmiit jopa sähkötuoliin. Mansonin itsensä onnistui keplotella kuolemantuomiosta irti.

Uutisiin, lööppeihin ja lopulta jopa T-paitojen teksteihin Mansonin jengi joutui ohjaaja Roman Polanskin vaimon, Sharon Taten murhasta. Tarinan makaaberiutta korostaa se, että Tate oli kahdeksannella kuulla raskaana. Tässä en halua kirjoittaa, mitä porukka odottavalle äidille teki. Lopputulos on luettavissa kuuluisasta ruumiinavausraportista, joka myös tässä esityksessä taustaprojisoidaan kaikkien nähtäväksi. Nykyisin Mansonin legendasta muistuttaa mm. poppari Marilyn Manson.

Pop-oopperan teema on siis varsin rankka ja aiheuttaa juuri sitä kautta tirkistelyn halua. Latinankielinen termi ”tremendum fascinas” kuvaa tätä ilmiötä: haluamme tuntea kiihkoa, pelkoa, jopa inhoa – sopivan välimatkan päästä. The Manson Familyssa ei psykologisoida eikä pohdita tapahtumaketjun syitä. Esitys on pikemminkin unenomainen, jopa painajaismainen kurkistus nimenomaan vallankäyttöön. Miten on mahdollista, että Manson sai kietaistua nuoret hippitytöt pikkusormensa ympärille? Ehkä juuri siksi, että se oli mahdollista.

Esitys perustuu John Moranin sävellykseen ja librettoon. Suomalaisesta ohjauksesta vastaa Janne Lehmusvuo. Hänen ohjauksessaan visuaalisuudella, etenkin taustaprojisoinneilla on hyvin tärkeä merkitys. Välillä tuntuu, kuin olisi keskellä elokuvaa, välillä taas kuolintodistusten tylyt sanat pysäyttävät. Jan Hedengrenin suunnittelemassa äänimaailmassa kuullaan hyvinkin erikoisia ja mieleenpainuvia kuulokuvia, jopa Mansonin omaa ääntä. Livemusiikista ja kapellimestarina toimimisesta vastaa Eeppi Ursin kosketinsoittimineen.

Thomas Freundlich on tehnyt esitykseen koreografian ja eläytyy myös varsin uskottavasti Mansonin rooliin. Puukkoa heiluttava pitkätukkainen mies on pelottava ilmestys, samalla varsin kiehtova. Perheen jäsentä ja Mansonin tyttöystävää tulkitsee Laura Heinonen. Ulkoisesti ja äänellisesti Nightwishin ex-laulajatarta muistuttava Heinonen tekee komean roolin tahtonsa toiselle antavana lahkolaisena.

Esityksen mieleenpainuvimmat hetket ovat Freundlichin ja Heinosen yhteiskoreogafiassa, jossa pelataan tuttua ja härnäävää kissa-hiiri-leikkiä: arvaa kummasta kädestä. Vuoroin Freundlichin kädestä paljastuvat käsiraudat, vuoroin puukko. Rankkaa symbolista vallankäyttöä.

Vikke Häkkinen tekee kiinnostavan roolin kertojana, paparazzina ja tuomarina. Komeaäänisen Häkkisen hahmoista kameraa räpsyttelevä toimittaja on puhuttelevin. Jos ei Mansonin perheelle mikään ollut pyhää, niin ei myöskään medialle. Pienoisooppera avaa myös puhuttelevan näkökulman median valtaan ja ihmisten manipulointiin.

Käsiohjelman tietopaketissa Thomas Freundlich toteaa, että on tärkeää muistuttaa ihmisiä mielen pimeistä puolista. Siitä mitä tapahtuu, kun täydellinen moraalittomuus ja individualismi saa vallan. Kysymyksiä herättävänä raivon, tai hädän huutona
The Manson Family toimiikin.

Martti Mäkelä
9.11.2006

Kuva: Mikko Erva

Ooppera Skaala:
THE MANSON FAMILY

SÄVELLYS JA LIBRETTO: John Moran
OHJAUS JA VISUAALINEN SUUNNITTELU: Janne Lehmusvuo
ÄÄNISUUNNITTELU: Jan Hedengren
KOREOGRAFIA: Thomas Freundlich
ROOLEISSA: Thomas Freundlich, Laura Heinonen, Vikke Häkkinen
PUVUSTUS: Tyra Therman
KOSKETINSOITTIMET JA SOVITUS: Eeppi Ursin

Ensi-ilta Korjaamon salissa 7.11. esityksiä 20.11.2006 asti.
Lipputiedustelut ja info: www.oopperaskaala.fi, myös www.korjaamo.fi
Esitys on englanninkielinen.

  WICKED
  END IT LIKE B*CK***
  LE FIL SOUS LA NEIGE
  VARJOFINLANDIA
  HOLOGRAM WALLS
  STAGE 2010
  PIMEÄ HASSU AINE
  LÄÄKÄRI VAIKKA VÄKISIN
  BARBAARIT - KAIKKI KÄSI KÄDESSÄ YHTEISEEN HAUTAAN
  ILTAA, NIMENI ON ANTON TŠEHOV
  CYRANO DE BERGERAC
  HELSINKI PRIDE 2010
  KUNINGAS JA HEVONEN
  PIKKU PIETARIN PIHA
  KUSTAAN PERILLISET
  PAKKOMIELTEENÄ MINÄ
  AGA-BOOM
  YHDESSÄ
  MYÖTÄTUNTO
  RUTTO
  ZACHE, TÄHTI JA KANERVANKUKKA
  VAIMONI ON TOISTA MAATA
  TODELLISUUDEN TUTKIMUSKESKUS
  CIRKO 2010
  KIRJA SULLE, RUUSU MULLE!