Kirjallisuus

Jarrumies Valtosen muistelmat haiskahtavat

Maailma oli kovasti erinäköinen paikka pari vuotta sitten. Uuden talouden piti lopettaa kertaheitolla sellaiset rahvaanomaiset hapankaaliruikutukset kuin ”taantuma” tai ”lama”. Verkoissa sätkivä ja kipinöivä uusi uljas IT-maailma nousi omaksi taivaan- ja uskonkappaleekseen ja tuntui olevan vallan immuuni painovoimalle.

No, sitten kävi miten kävi. Lehtien sivuilla pukumiehet ja poliitikot pesevät jälkipyykkiä edelleenkin. Mato Valtonen sen sijaan ei kuulu Pontius Pilatuksen talliin. Perusrokkarin tilitys uusmedian hurjista kuvioista on kaunistelemattoman rehellistä luettavaa.

Mikä sai legendaarisen Sleepy Sleepers/Leningrad Cowboys -nokkamiehen heittäytymään alalle, joka on tunnettu hehkuvan näyttöpäätteen ääressä kokista siemailevista nelisilmänörteistään? Kenen tahansa rockkukon uskottavuus voi nimittäin kärsiä, jos ympärillä hiippailee pelkästään huonoihoisia koodaajanuorukaisia, joiden korvalappustereoista tulvii (valuu) epämääräisen ryhditöntä konemusiikkia. Miten Mato Valtonen sopii moiseen kuvaan?

Totuushan on tietenkin se, että sleeppariveli Sakke Järvenpään ohella Matokin on venynyt suuntaan jos toiseenkin. Renessanssinerosta puhuminen lienee liioittelua, mutta kyllä Valtosen päiväohjelman lukeminen hengästytti jo ennen täysimittaisia WapIT-meininkejäkin.

NO REST FOR THE WICKED
Leningrad Cowboysin konttorin käytännön bisnestenhoidon lisäksi asialistalla oli musastudion pyöritystä, Harley Davidsonien kauppaamista, ravintolatoiminnassa huseeraamista. Sivutöinä sitten jotain pientä, niin kuin radiokeikkaa, venäjän kielen kursseja televisioon ja elokuvaprojekteja. Päälle vielä hyväntekeväisyyslätkäjoukkue Pietarinkatu Oilersin hallituksen puheenjohtajuus ja Pyhä Unplugged -festivaalin järjestelyt. Ja kaikenkarvaisissa tilaisuuksissa, haastatteluissa, avajaisissa ja telkkariohjelmissa ravaaminen.

Ja tämä kaikki vielä maanantaina ennen puolta päivää. (No ei sentään.)

Ennen loikkaustaan uusmediamaailmaan Mato oli kiertänyt 24 vuotta erilaisten orkesterien kanssa. Kolmisentuhatta kertaa oli polkaistu balalaikka soimaan. Keski-ikäinen muusikko näki itsensä soittelemassa yhä pienemmissä ja pienemmissä klubeissa yhä pienemmille ja pienemmille yleisöille.
- Ei helvetti, minulla on kaksi tytärtä ja niistä pitäisi kasvattaa onnellisia ihmisiä!, Mato kauhistui. Rokkisapluunalla homma ei pelittäisi. (Ellei sitten vaihtaisi gootti-imagoon.)

Niin Leningrad Cowboys sai jäädä. Maton jäähyväiskeikka sattui Suomen Turkuun, joulukuuksi 1998. Jotain symboliikkaa kai siinäkin.

Törrötukat takana, elämä edessä. Mato sukelsi pää edellä informaatioteknologian iloihin. Ja pian maailman ykkösmediat jonottivat päästäkseen haastattelemaan katu-uskottavaa toimitusjohtajaa, joka poseerasi mieluusti harrikan selässä. No Logo -kirjan kirjoittajan Naomi Kleinin mukaan suuren maailman kuumailmapalloilevat toimitusjohtajat rakentavat vimmatusti itselleen rock-imagoa. Mato Valtosen nähdessään Kleinkin olisi varmaan mennyt hiljaiseksi. Valtosen ei tarvinnut rakentaa yhtikäs mitään. Matohan oli rock.

KARJAPAIMENEN LASSOTEMPPU
The New York Times kirjoitti heinäkuussa 1999, että niin epäuskottavalta kuin se tuntuukin, Mr. Valtonen on osa langattomien datapalveluiden pioneeriryhmää Euroopassa. Yhdysvaltojen laadukkain ja perinteikkäin printtimedia myönsi jutussaan auliisti, että ainoastaan Japani pystyi kilpailemaan eurooppalaisten kanssa, amerikkalaiset tulivat kaukana perässä.

Rokkijohtajan teesejä halusivat kuulla myös sellaiset keskiverto maakuntalehteä hiukan suuremmat julkaisut kuin Wall Street Journal, Newsweek, Time ja Herald Tribune. Mato muistelee kunnian päiviä:

- Amerikkalaiset varsinkin oli yllätetty täysin housut kintuissa langattoman teknologian kilpajuoksussa. Jopa tekstiviesti oli heille tuiki tuntematon käsite. Pohjoinen etumatkamme oli noin valovuosi. Ja kehitystämme jaksettiin hämmästellä. Artikkeleissaan jenkit jopa myönsivät tappionsa täysin avoimesti. Mielenkiintoa Suomea kohtaan lisäsivät jutut akankannoista ja saappaanheitoista sun muista suojuoksuista. Tangoa tanssiva ja saunaa rakastava umpihullu kansa, joka vain urahteli ennen matkapuhelimen keksimistä. Sitten alkoi pälätys.
Teknologiassa sekä nettiyhteyksien ja matkapuhelimien määrässä maailman ehdotonta kärkeä.
Leningrad Cowboys lähes ainoana vientibändinämme täydensi oivasti omituista imagoa. Tekstiviestillä toimiva Coca-Cola-automaatti pisteenä i:n päällä. Langaton Disneyland.
Siinä olisi ollut tuhannen taalan markkinapaikka. Brandata pohjolan osaaminen. Mutta taisi olla kaikilla liian kiire omien projektien kanssa.
Ehkei se vieläkään myöhäistä olisi. Paljon pitäisi tosin tapahtua yhteistyörintamalla. Lehtimiesarmeija on jo muualla kirjoittamassa muita juttuja. Heitä pitäisi taas säväyttää.

Hyvästä tarinasta siinä taas oli kysymys koko jutussa. Riskisijoittajat eivät millään voineet tietää, kuka syntymälimassa kompastelevista linnunpoikasista vielä nousisi siivilleen ja toisi sijoitetut rahat tuhatkertaisina takaisin. Se linnunpoikasista, jolla oli paras tarinankertoja palkkalistoillaan, yleensä sai tilaisuuden. Mutta siivet olivat vielä heikot.

Ja myrsky painoi päälle.

Siivet katkes, nokka katkes, mutta paljon hyviä tarinoita jäi elämään. Maton maanläheinen kerronta antaa humoristisen ja sympaattisen kuvan erään uusmediataivaan tähdenlennon elämästä. Mikään salonkikelpoinen kirjailija Mato Valtonen ei ole, onneksi. Hänen bootsiensa mukana taloon kulkeutuu aina muutama murunen rehellistä koiranpaskaa ja se on pahuksen virkistävää. Valtosen sitkeä pakkomielle vetää yhtäläisyysmerkkejä rokkimaailman ja yritysmaailman välille tosin puuduttaa ennen pitkää.

Kyllä me uskotaan vähemmälläkin, Mato. Kyllä yrittäminenkin voi olla tosi rock.
Super-platina-turbo rock.

SAMI J. ANTEROINEN
Kirjoittaja ei ole käynyt Linnanmäellä yli kymmeneen vuoteen

Mato Valtonen:
Noh, sano naakka ku nokka katkes.
Ihmeelliset seikkailuni uusmediamaailmassa.
Tammi 2001. 189 s.

  KUURI
  PÄÄSKYNEN JA LEPAKKO
  KYMMENEN VUODEN PÄÄSTÄ ANNAMME LAPSILLE NIMET
  KULTAISET TIKAPUUT
  MINKÄ TIETÄMINEN ON IHMISELLE VÄLTTÄMÄTÖNTÄ
  PÖLKKY
  ILMESTYS
  TULE HYVÄ
  RUNOKUU 2007
  NAISEN PAIKKA
  VARMAT TAPAUKSET
  MERKKI
  LASISILMÄ
  MEHILÄISPAVILJONKI
  PIMEÄ TAVARAJUNA
  RUNOKUU
  ASUUKO NEITI TÖÖLÖSSÄ