Elokuva

is not going to live forever

Tarttuva tunnusteemakin on menty pilaamaan hienon musiikkidraaman tarpeettomassa uusintaversiossa.

Alan Parkerin vuoden 1980 ohjaustyö Fame on oikeasti hieno elokuva. Parhaan testin sen pätevyydelle on tarjonnut aika, joka ei tunnetusti ole lempeä edes keskivertoa kelvollisempaa keskinkertaisuutta kohtaan.

Fame kiteytti oman varttuvan sukupolvensa kasvuangstin onnistuen samalla tarjoamaan ammattitaitoista viihdettä. Parkerin musikaalidraama kosketti ja ravisteli, mutta ennen muuta se oli ylistyslaulu yksilön sitkeydelle ja esiintymisen intohimolle. Fame vuosimallia 1980 on kaikessa valovuosia uutta Famea (2009) edellä.

Vuoden 2009 Fame on pinnallinen, yksinkertaistava ja läpeensä joutava show. Tapahtumapaikkana on jälleen New York City High School of Performing Arts, mutta siihen yhtäläisyydet "aidon asian" kanssa päättyvätkin. Juonta ja sen keskeisiä henkilösuhteita piinaa tympeä kliseisyys.

Kaikki on niin moneen kertaan nähtyä ja kärsittyä, ettei katsoja jaksa innostua oikein mistään. Minne on unohdettu Christopher Goren originaalikäsikirjoituksesta edelleen vahvasti mieleen muistuva sielu, särmä ja sydän?

Uutuusversiossa edetään päällisin puolin vanhalla kaavalla: pääsykokeiden jälkeen oppilaiden kehitystä seurataan luokalta toiselle aina valmistumiseen asti.

Ajan kulumisen tunnetta elokuva ei silti onnistu synnyttämään, sillä henkilöhahmot eivät kehity tai kasva mihinkään todelliseen suuntaan. Tästä ei kuitenkaan pidä syyttää näyttelijöitä itseään. He tekevät minkä näissä olosuhteissa suinkin voivat.

Sinänsä lahjakkaat näyttelijät ovat yksinkertaisesti liian vanhoja rooleihinsa. Taitojaan tapailevan teinin tuntoja on vaikea tulkita, jos on oikeasti kaksvitonen alan ammattilainen. Tarina laukkaa hätäillen kohti yliampuvaa finaalinumeroa, jonka myötä näennäiset ongelmat ratkeavat latteaan, onnelliseen loppuun.

Briljeeraavat esiintymiset kohoavat uuden Famen itseisarvoksi, ja hetkittäin – eritoten näyttävissä tanssinumeroissa – hohdokkuus kieltämättä myös hivelee silmää. Viime kädessä sooloilu ilman sen sisempää merkitystä ja taustaa tuntuu vain ja ainoastaan hengettömältä.

Sivurooleissa vilahtaa joukko tuttuja kasvoja opinahjon persoonallisina opettajina. Alkuperäisestä elokuvasta tutun Debbie Allenin lisäksi maikkoina nähdään mm. Will & Gracesta tuttu Megan Mullally ja Frasier-tähti Kelsey Grammer. Hauskat hetket heidän seurassaan ovat kuitenkin kovin laiha lohdutus.

Outi Heiskanen
16.10.2009

FAME

ENSI-ILTA 16.10.2009

USA 2009
OHJAUS Kevin Tancharoen
KÄSIKIRJOITUS Allison Burnett
TUOTANTO Mark Canton, Gary Lucchesi, Tom Rosenberg, Richard S. Wright
KUVAUS Scott Kevan
LEIKKAUS Myron I. Kerstein
MUSIIKKI Mark Isham

PÄÄOSISSA:

NATURI NAUGHTON – Denise
KAY PANABAKER – Jenny
ANNA MARIA PEREZ DE TAGLE – Joy
KHERINGTON PAYNE – Alice
COLLINS PENNIE – Malik
MEGAN MULLALLY – Fran Rowan
BEBE NEUWIRTH – Lynn Kraft
CHARLES S. DUTTON – Alvin Dowd
DEBBIE ALLEN – rehtori Simms
KELSEY GRAMMER – Joel Cranston

KESTO 90 min

  AVIO-ONNEA MORGANEIDEN TAPAAN
  INVICTUS
  PAHA PERHE
  UP IN THE AIR
  DAYBREAKERS
  SHERLOCK HOLMES
  HAVUKKA-AHON AJATTELIJA
  POUTAPILVIÄ JA LIHAPULLAKUUROJA
  DOCPOINT 2010
  TARINOITA KULTA-AJALTA
  JOS RAKASTAT
  PILVILINNA JOKA ROMAHTI
  THE IMAGINARIUM OF DR PARNASSUS
  AVATAR
  LAINKUULIAINEN KANSALAINEN
  HÄÄKUVAAJA
  ARTHUR JA MALTAZARD
  A SERIOUS MAN
  LOMATERAPIAA
  THE HURT LOCKER
  THOMAS
  SERAPHINE
  2012
  LOOKING FOR ERIC
  OTTOLAPSI
  SAITURIN JOULU
  EI NIMEÄ
  500 DAYS OF SUMMER
  WHATEVER WORKS
  ILMIANTAJA!
  FAME
  NAISEN KIVITYS
  UP - KOHTI KORKEUKSIA
  VÄÄRÄT JUURET
  KOHTI UUTTA
  JULIE & JULIA
  KUULUSTELU
  THE UGLY TRUTH
  TYTTÖ JOKA LEIKKI TULELLA
  TAKING WOODSTOCK