Elokuva

is not going to live forever

Tarttuva tunnusteemakin on menty pilaamaan hienon musiikkidraaman tarpeettomassa uusintaversiossa.

Alan Parkerin vuoden 1980 ohjaustyö Fame on oikeasti hieno elokuva. Parhaan testin sen pätevyydelle on tarjonnut aika, joka ei tunnetusti ole lempeä edes keskivertoa kelvollisempaa keskinkertaisuutta kohtaan.

Fame kiteytti oman varttuvan sukupolvensa kasvuangstin onnistuen samalla tarjoamaan ammattitaitoista viihdettä. Parkerin musikaalidraama kosketti ja ravisteli, mutta ennen muuta se oli ylistyslaulu yksilön sitkeydelle ja esiintymisen intohimolle. Fame vuosimallia 1980 on kaikessa valovuosia uutta Famea (2009) edellä.

Vuoden 2009 Fame on pinnallinen, yksinkertaistava ja läpeensä joutava show. Tapahtumapaikkana on jälleen New York City High School of Performing Arts, mutta siihen yhtäläisyydet "aidon asian" kanssa päättyvätkin. Juonta ja sen keskeisiä henkilösuhteita piinaa tympeä kliseisyys.

Kaikki on niin moneen kertaan nähtyä ja kärsittyä, ettei katsoja jaksa innostua oikein mistään. Minne on unohdettu Christopher Goren originaalikäsikirjoituksesta edelleen vahvasti mieleen muistuva sielu, särmä ja sydän?

Uutuusversiossa edetään päällisin puolin vanhalla kaavalla: pääsykokeiden jälkeen oppilaiden kehitystä seurataan luokalta toiselle aina valmistumiseen asti.

Ajan kulumisen tunnetta elokuva ei silti onnistu synnyttämään, sillä henkilöhahmot eivät kehity tai kasva mihinkään todelliseen suuntaan. Tästä ei kuitenkaan pidä syyttää näyttelijöitä itseään. He tekevät minkä näissä olosuhteissa suinkin voivat.

Sinänsä lahjakkaat näyttelijät ovat yksinkertaisesti liian vanhoja rooleihinsa. Taitojaan tapailevan teinin tuntoja on vaikea tulkita, jos on oikeasti kaksvitonen alan ammattilainen. Tarina laukkaa hätäillen kohti yliampuvaa finaalinumeroa, jonka myötä näennäiset ongelmat ratkeavat latteaan, onnelliseen loppuun.

Briljeeraavat esiintymiset kohoavat uuden Famen itseisarvoksi, ja hetkittäin – eritoten näyttävissä tanssinumeroissa – hohdokkuus kieltämättä myös hivelee silmää. Viime kädessä sooloilu ilman sen sisempää merkitystä ja taustaa tuntuu vain ja ainoastaan hengettömältä.

Sivurooleissa vilahtaa joukko tuttuja kasvoja opinahjon persoonallisina opettajina. Alkuperäisestä elokuvasta tutun Debbie Allenin lisäksi maikkoina nähdään mm. Will & Gracesta tuttu Megan Mullally ja Frasier-tähti Kelsey Grammer. Hauskat hetket heidän seurassaan ovat kuitenkin kovin laiha lohdutus.

Outi Heiskanen
16.10.2009

FAME

ENSI-ILTA 16.10.2009

USA 2009
OHJAUS Kevin Tancharoen
KÄSIKIRJOITUS Allison Burnett
TUOTANTO Mark Canton, Gary Lucchesi, Tom Rosenberg, Richard S. Wright
KUVAUS Scott Kevan
LEIKKAUS Myron I. Kerstein
MUSIIKKI Mark Isham

PÄÄOSISSA:

NATURI NAUGHTON – Denise
KAY PANABAKER – Jenny
ANNA MARIA PEREZ DE TAGLE – Joy
KHERINGTON PAYNE – Alice
COLLINS PENNIE – Malik
MEGAN MULLALLY – Fran Rowan
BEBE NEUWIRTH – Lynn Kraft
CHARLES S. DUTTON – Alvin Dowd
DEBBIE ALLEN – rehtori Simms
KELSEY GRAMMER – Joel Cranston

KESTO 90 min

  SHREK JA IKUINEN ONNI
  KNIGHT AND DAY
  HOT TUB TIME MACHINE – KASARIKANKKUNEN
  BROOKLYN'S FINEST
  VÄHÄN KUNNIOITUSTA
  THE A-TEAM
  NANNY MCPHEE JA SUURI PAMAUS
  HARRY BROWN
  PARI KYTTÄÄ
  SEX AND THE CITY – SINKKUELÄMÄÄ 2
  STREETDANCE 3D
  PRINCE OF PERSIA: THE SANDS OF TIME
  CRAZY HEART
  ROBIN HOOD
  IRON MAN 2
  ORIONIN KESÄ
  THE LAST SONG
  FROM PARIS WITH LOVE
  KATSEESEEN KÄTKETTY
  FAIJA
  DATE NIGHT
  KARKAUSVUOSI
  THE GHOST WRITER
  TITAANIEN TAISTELU
  RAHALLA SAA
  VIIMEINEN ASEMA
  EXÄN JÄLJILLÄ
  MIESTEN VUORO
  ELÄMÄ PELISSÄ
  BROTHERS
  AN EDUCATION
  VALKOINEN NAUHA
  KOHTAAMISIA
  A SINGLE MAN
  I LOVE YOU PHILLIP MORRIS
  VUOHIA TUIJOTTAVAT MIEHET
  SULJETTU SAARI
  YSTÄVÄNPÄIVÄ
  AVIO-ONNEA MORGANEIDEN TAPAAN
  INVICTUS