Näyttely

Kadoksissa

Nuoren ihmisen elämäntuska puskee läpi Anssi Pulkkisen videoteoksissa.
Anssi Pulkkisen (s.1982) näyttely Helsingin taidemuseon (entinen Helsingin kaupungin taidemuseo) Kluuvin galleriassa on kolmen teoksen näyttely. Lähtökohtana Pulkkisella on ollut ahdistus, eritoten modernin ahdistuneisuuden teema, mitä hän sillä tarkoittaneekin.

Teokset tuntuvat kiertyvän vierauteen tässä elämässä ja ihmisten keskellä. Pulkkinen puhuu pakenemisesta, hukuttautumisesta ja uppoutumisesta, kiihkeästä halusta poistaa ahdistus, edetä kohti jotakin päämäärää. Hänen mukaansa kuitenkin ”ihminen ei ole missään kotonaan, vaan tuntee aina ikävää.”

Näyttelyn pääteos on 13-minuuttinen Lähtöhuuto (2010), joka on projisoitu suurelle kankaalle. Teos on hyvin kaunis ja esteettinen, ammattitaidolla tehty. Se on kuvattu paljolti metron maailmassa; metrovaunuissa, asemilla ja tunneleissa. Mustavalkoinen kuva ja kaunis valo luovat unenomaisen tunnelman, jota korostavat karrikoidut ihmishahmot ja lintupäiset ihmiset.

Tunnelma on kuitenkin sisällöltään ahdistava, nuori poika ei tunnu kuuluvan joukkoon, ihmiset ympärillä ovat pelottavia ja luotaantyöntäviä. Laitapuolenkulkijat sätkivät ja ihmiset kulkevat matkalaukkujen kanssa kuin pakomatkalla. Jossain vaiheessa kuoro puhkeaa laulamaan Villisorsan valitusta.

Pulkkinen on Kuvataideakatemiasta valmistuttuaan jatkanut opintojaan Taideteollisen korkeakoulun dokumentaarisen elokuvan ohjauksen linjalla, minkä kyllä huomaa. Itse pidin kerronnallisia elementtejä hieman yliampuvina ja dramaattisina, mutta kuitenkin loppujen lopuksi kohtuullisen maltillisina. Toimivinta oli kuitenkin kuvien kauneus. Tunnelmassa oli himpun verran nuoren ihmisen maailmantuskaa.

Lähtemiseen ja matkalla oloon viittaa myös toinen esillä oleva teos Matkalla (2009) ja Pulkkisen tiedotteessa lainaama Daniil Harmsin runo Mies lähti kotoaan (1937). Kolmas teos ÄÄRET I, II (alkuja, loppuja) vuodelta 2009, gallerian pienemmässä huoneessa on huomattavasti käsitteellisempi. Kaksi vastakkaisiin kulmiin ripustettua monitoria esittävät välähdyksiä, jotka hetken päästä tajuaa esittävän tv:n avautumista ja sulkeutumista.

Tämä toistuu molemmissa monitoreissa muutaman sekunnin välein jatkuvasti, ollen välillä yhtäaikaista ja välillä epäsynkassa. Tunnelma on jotenkin ahdistava ja lopullinen, mutta teos on huomattavasti monitulkintaisempi kuin kertovat videot. Ehkä juuri tässä tulee näkyviin elämämme päämäärättömyys, sen lohduttomuus alun ja lopun välillä, joka on kuin ohikiitävä hetki.

Mikko Oranen
mikko.oranen(at)kiasma.fi
Kirjoittaja toimii amanuenssina Kiasmassa
20.5.2010

Ääret I(alkuja) 2009

ANSSI PULKKINEN
Kluuvin galleria
13. – 30.5.2010
Unioninkatu 28 B, sisäpiha 4. krs
ke-su 11-18, huom! ma-ti suljettu
ilmainen sisäänpääsy
www.taidemuseo.fi
p. 09-31087039

  JARI JULA
  STEFAN BREMER
  ISAAC JULIEN
  SAMI LUKKARINEN
  SENJA VELLONEN
  HUOMENTA AFRIKKA!
  ERNST BILLGREN
  CLAIRE AHO
  TOPI RUOTSALAINEN
  MASTERS OF ARTS 2010
  ANSSI PULKKINEN
  TAKE CARE
  MATTI TAINIO
  ULLA-MARI LINDSTRÖM
  POHJOISEN VENÄJÄN PUUKIRKKOJA