Julkaistu: 07.05.2015

Puhuva pää

Kuva: Ellen Vestergård-Friis
Janne Saarakkala lausuu Kiasma-teatterin lavalla ääneen kaiken, mitä hän esityshetkellä ajattelee.

Esitystaiteilija Janne Saarakkala on tehnyt Puhuva pää -teoksen ensimmäisen kerran jo vuonna 2001 Todellisuuden tutkimuskeskus -nimisessä esitystaideryhmässä, jonka perustajiin hän kuuluu.

Esityksen idea syntyi Saarakkalan mukaan ainakin osittain siitä, että hän oli kiinnostunut tutkimaan, mitä ihmisen pään sisällä on ja mitä sieltä tulee ulos esitystilanteessa.

"Kokeilin puhumista ensin yksin kotona. Aluksi oli iso kynnys uskaltaa ylipäätään avata suu ja lähteä tekemään tätä. Toinen iso kynnys oli se, kun koeavustajat olivat läsnä ja kolmas tietenkin varsinaiset katsojat."

Esityksen alussa Saarakkalalla on silmät sidottuina, jolloin hänen ajatuksensa pyörivät esimerkiksi hänen omassa kehossaan. Kun siteet avataan, hän alkaa usein reagoida yleisöön. Toisinaan hän myös suorittaa tehtäviä, joiden sisältöä hänelle ei kuitenkaan etukäteen kerrota.

Voiko esitystä harjoitella?

Saarakkalan mukaan Todellisuuden tutkimuskeskus mahdollisti aikoinaan sen, että esitystä uskalsi ylipäätään kokeilla. Tuolloin harjoitusaika venyi kuitenkin tarpeettoman pitkäksi.

"Ensimmäinen harjoitus olisi ollut täydellinen esitys. Koeavustajien osalta harjoittelu oli tuolloin ehkä tärkeämpää, sillä he kokeilivat erilaisia tehtäviä, joilla huomiotani saatiin ohjailtua. Kiasmassa koeavustajat ovat mukana vain kahdessa esityksessä", Saarakkala huomauttaa.

Hän otaksuu, että tuoreus vaikuttaa positiivisesti esityksen kiinnostavuuteen. Esitys pitäisi pystyä joka kerta aloittamaan mahdollisimman puhtaalta pöydältä, koska esityshetkellä alkaa helposti ajattelemaan aikaisempia esityksiä.

"Saan itseni toisinaan kiinni siitä, että ajattelen mitä mahdan esityksessä sanoa. Mietin asioita, joita toivoisin – ja joita en toivoisi – esityshetkellä ajattelevani. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman paljon valmistelematta sisältöä etukäteen."

Saarakkala kertoo harjaantuneensa siinä nopeudessa, jolla hän purkaa ajatuksensa sanoiksi. Hän myöntää kuitenkin, ettei kaikkea ajattelua ehdi sanallistamaan, joten alitajuisella ohjauksella ja valikoinnilla on myös osansa esityksessä.

Tulevia Kiasman esityksiä hän ei ole harjoitellut lainkaan, ellei videotraileria varten tehtyä esitystä lasketa. Valmistelu koostuu lähinnä vain ulkoisten raamien kuten lavastuksen, keston ja puvustuksen suunnittelusta ja sopimisesta työryhmän kanssa.

Mitä pää sisältää?

Puhuva pää ei Saarakkalan mukaan ole mikään osoitus hänen omasta luovuudestaan. Se ei myöskään pyri väittämään, että ihmisen ajattelu olisi mitenkään erityisen syvällistä.

"Ajatusteni sisältö voi vaihdella hauskasta banaaliin ja mitäänsanomattomaan. Uskon, että ajattelusta tulee syvällistä vain rakentamalla eli esimerkiksi kirjoittamalla ja miettimällä samaa asiaa useita kertoja eri näkökulmista", Saarakkala selostaa.

Hän sanoo yleisön olleen enimmäkseen ällistynyttä ja vaikuttunutta. Osa yleisöstä kiinnittää Puhuvan pään kautta huomion omaan päänsisäiseen puheeseensa, kun taas jotkut vaikuttuvat siitä, että he saavat nähdä elävän mielen ruumiillistettuna. 

"Useimmat ihmiset haluavat jäädä esityksen jälkeen purkamaan kokemuksiaan. Usein minulta kysytään, että paljonko sensuroin itseäni. Vastaukseni on, että kaikki sensuuri on toteutettu ääneen."

"Monesti oletetaan, että ihmisten päät ovat täynnä hirveitä ajatuksia toisista ihmisistä. Minulla ei kuitenkaan ole, vaikka joskus pieniä sammakoita pääseekin."

Tiedot

Puhuva pää

Janne Saarakkala

Ensi-ilta Kiasmassa ke 13.5.

Esityksiä sekä suomeksi että englanniksi.

Liput 15/10 euroa, näyttelylippu sisältyy hintaan.