Julkaistu: 07.05.2015

Face to Face

Berit Talpsepp-Jaanisoo: Villun muotokuva, 2015. Kuva: Pirje Mykkänen / Kansallisgalleria
Kiasman kokoelmanäyttely vie muotokuvan muuttuvaan maailmaan.

Maaliskuussa remontin jälkeen ovensa avannut Kiasma esittelee kokoelmiaan kahdessa eri näyttelyssä. Viidennen kerroksen Elementit on esillä vain syksyyn, ja se keskittyy nimensä mukaan teoksiin, joilla on vahva suhde omaan fyysisyyteensä. Neljännen kerroksen Face to Face – Muotokuva nyt on katsaus siihen, miten erilaisia muunnelmia muotokuva kuvataiteen lajityyppinä nykyään tuottaa.

Niin kuvataiteen uudet tekniikat ja muodot kuin muuttunut suhteemme kuvaan ja itsemme esittämiseen ovat taustana Face to Face näyttelyn tuoreelle otteelle muotokuvan maailmaan. Aihetta on käsitelty laajasti ja vapaasti. Näyttely haastaa kysymään, mitä muotokuva oikeastaan tarkoittaa? Mitä silloin katsomme tai mitä taiteilija oikeastaan on kuvannut?

Omakuva, muotokuva ja kuvan rajat

Näyttelyssä on niin omakuvia kuin taiteilijoiden näkemyksiä kanssaihmisistä. Taiteilijan omakuva voi olla vaikkapa kolmen piirustuksen sarja, jossa teksti on keskeisessä asemassa, kuten esimerkiksi Tracey Eminin (s. 1963, Iso-Britannia) teoksessa. Muotokuva puolestaan voi olla perinteiseen muotoon pohjaava rintakuva, mutta sen sijaan, että se olisi marmoriin hakattu, onkin se valokuvin päällystetty kolmiulotteinen veistos. Näin on Berit Talsepp-Jaanisoo (s. 1984, Viro) ikuistanut miehensä taiteilija Villu Jaanisoon.

Monet taiteilijat yhdistävät muotokuvissaan omakuvaa toisen ihmisen kuvaan kuten Johanna Lecklin (s. 1972) videoteoksessaan kohteenaan Prinsessa Diana. Käsitys muoto- tai omakuvasta voi laajeta niihin välineisiin, joilla identiteettiä luodaan, kuten Aurora Reinhardin (s. 1975) veistoksissa, jotka esittävät kauneudenhoitoon ja koristautumiseen liittyviä arkisia esineitä ja objekteja.

Jan Kaila (s. 1957) on puolestaan ikuistanut vastasyntyneitä vauvoja. Hellyttävässä teoksessa vastasyntyneet vauvat edustavat ihmistä vielä ennen selkeää persoonaa ja identiteettiä. Toisaalta teosta voi lukea myös yksilöllisyyden kuvana, kyllä niitä eroja näyttää jo vastasyntyneissäkin olevan. Heta Kuchkan (s. 1974) videoteoksessa Present (2012) on kuvattu Alzheimerin tautia sairastavia ja heidän reaktioitaan musiikkiin. Kuchka tuntuu kysyvän teoksellaan, missä se minuus tai identiteetti on, onko sitä vielä jäljellä?

Adel Abidin (s. 1973, Irak) herättää videoteoksessaan Michael Jacksonin eloon ja istuttaa hänet suoraan televisiohaastatteluun. Mikä onkaan julkisuuden henkilön minuus ja miten se näyttäytyy median läpäisemässä maailmassa? Nämä ja monet muut teokset muodostavatkin mielenkiintoisen näyttelykokonaisuuden, joka oivallisesti esittää muotokuvan teeman kautta läpileikkauksen nykytaiteen erilaisiin muotoihin.

Tiedot

Face to Face

13.3.2015 – 7.2.2016

Kiasma, 4. krs
Mannerheiminaukio 2

ke–pe 10–20.30, la 10–18, su ja ti 10–17

Liput: 12 / 8 €, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Vapaa pääsy kuukauden 1. pe