Julkaistu: 01.04.2015

Into the Woods

Grimmin sadut risteävät kuuluisan Broadway-musikaalin vesitetyssä filmatisoinnissa.

Kenneth Branaghin Cinderellan (2015) vanavedessä saapuu elokuvateattereihin uusi satufantasia, Rob Marshallin ohjaama musikaalifilmatisointi Into the Woods (2014). Stephen Sondheimin säveltämässä musikaalissa Grimmin veljesten hahmot ja juonikuviot yhdistyvät villisti keskenään.

James Lapinen laatima libretto sekoittaa satujen pakan. Leipuripariskunta (Emily Blunt ja James Corden) havittelee loppua lapsettomuuden kiroukseen etsimällä pahalle noidalle (Meryl Streep) tämän kaipaaman kengän, lehmän, punaisen viitan ja kultaisen hiuskiehkuran.

Matkan varrella heidän polkunsa risteävät Tuhkimon (Anna Kendrick), Jaakon (Daniel Huttlestone), Punahilkan (Lilla Crawford) ja Tähkäpään (Mackenzie Mauzy) kanssa yllättävin seurauksin. Mukaan mahtuvat myös ilkeä äitipuoli (Christine Baranski) tyttärineen, uljaat prinssit (Chris Pine, Billy Magnussen) ja iso paha susi (Johnny Deppin viekas mutta lyhyt cameo).

Marshallin näkemys mukailee massaviihteen tämänhetkistä adhd-mentaliteettia: kerronta poukkoilee levottomasti tilanteesta toiseen. Eheyden puute ei silti ole elokuvan suurin synti, vaan kammottavimpana kömmähdyksenä on pidettävä puuttumista alkuperäisteoksen perimmäiseen luonteeseen.  

Pinnallinen satumaailma

Disney-yhtiön ilmeinen moraalinen närkästys on onnistunut vesittämään Into the Woodsin karhean charmin. Siinä missä Broadway-versio jatkoi siitä mihin sadut yleensä päättyvät eikä kaihtanut nostamasta etualalle hahmojen keskeneräisyyttä ja yllättäviä seksuaalisia virityksiä, elokuva häivyttää ne lähes näkymättömiin.     

Hämmästyttävää onkin, miten tekijäkaksikko Sondheim & Lapine ovat antaneet menettelylle siunauksensa. Ehkäpä myöntyväisyyden taustalla on ylipäätään ollut halu viimein nähdä show valkokankaalla.

Ensimmäisen kerran elokuvaa suunniteltiin 1990-luvun alussa, jolloin pääosiin kaavailtiin Robin Williamsia ja Goldie Hawnia leipuripariskunnaksi, Cheriä noidaksi ja Steve Martinia susihukaksi. Tällä miehityksellä lopputulos olisi saattanut olla hyvinkin raflaava! 

Disney on valitettavasti saanut haluamansa ohjaaja Rob Marshallin innostuttua jo haudatuksi luullusta produktiosta.  Into the Woods on Marshallin kolmas musikaalifilmatisointi Chicagon (2002) ja Ninen (2009) jälkeen.

Vaikka Chicago aikoinaan räjäytti Oscar-pankin, jätti se ainakin allekirjoittaneen kylmäksi. Samaa sisäsiisteyttä oli seitsemän vuotta myöhemmässä Fellini-spektaakkelissa, jota kuvaa parhaiten adjektiivi nolostuttava.

Varman päälle pelataan tälläkin kertaa. Satumaailman pintataso on korea, mutta sen syvyyteen ei uskalleta koskea.

Näyttelijävalinnoista elokuvaa ei sentään voi moittia. Anna Kendrick säteilee Tuhkimona, joka antaa äänensä yhdelle musikaalin tunnetuimmista sävelmistä No One Is Alone. Yhtä suurenmoinen on Emily Blunt, josta tuskin lähiaikoina kuitenkaan tulee levyttävää artistia.

Yksi on kuitenkin – jälleen kerran – ylitse muiden. Meryl Streep nauttii silminnähden siniviherhiuksisen pirulaisen räiskyvästä roolista. Sitä paitsi Streep osaa laulaa, ja vieläkin enemmän, tulkita laulamansa rohkean elinvoimaisesti.

Kohtaus, jossa noita esittää tyttärelleen kappaleen Stay With Me, on huikaisevan koskettava ja vivahteikas. Ei ihme, että Streep oli ehdolla sivuosa-Oscarin saajaksi. 

Tiedot

Into the Woods

Yhdysvallat 2014

ENSI-ILTA 1.4.2015

OHJAUS Rob Marshall

KÄSIKIRJOITUS James Lapine – Stephen Sondheimin ja Lapinen musikaalista

KUVAUS Dion Beebe

LEIKKAUS Wyatt Smith

MUSIIKKI Stephen Sondheim

PÄÄOSISSA Anna Kendrick, Meryl Streep, Emily Blunt, James Corden, Chris Pine, Johnny Depp
KESTO 124 min