Julkaistu: 30.04.2015

Väkivallan vuosi

Hienot näyttelijäsuoritukset kruunaavat tiivistunnelmaisen moraalitrillerin.

Vuosi 1981 lukeutuu New Yorkin rikoshistorian pahamaineisimpiin. Tilastojen valossa ajanjakso näyttäytyy niin murhaavan väkivaltaisena, ettei sille löydy vertaista Ison Omenan aikakirjoista. Väkivallan vuosi (A Most Violent Year, 2014), lahjakkaan J.C. Chandorin kolmas pitkä elokuva, sijoittuu tähän vaikeaan aikaan. Ääniraita pursuaa uutisia tapoista ja rikoksista, kamera katsoo Manhattanin siluettia kaukaa Brooklynin apaattisilta, lumen tahraamilta kujilta.

Abel Morales (Oscar Isaac) on tekemässä elämänsä kauppoja kauan havittelemastaan rantatontista. Mies on menestynyt lämmitysöljybisneksessä komeettamaisesti, mutta joku sabotoi hänen liiketoimintaansa. Öljyrekkoja kaapataan, ja työntekijöitä pahoinpidellään. Moralesin kimpussa on kaiken kukkuraksi myös yleinen syyttäjä (David Oyelowo), joka epäilee yhtiön syyllistyneen väärinkäytöksiin.

Ensi alkuun J. C. Chandorin ohjaama ja käsikirjoittama Väkivallan vuosi leikittelee katsojan odotuksilla. Ulkoisesti Abel on hahmo, jollaisen voisi helposti sijoittaa esimerkiksi Martin Scorsesen tai Francis Ford Coppolan mafiatarinaan: menestystä tavoitteleva sliipattu dandy, jonka ultravaalea vaimo Anna (Jessica Chastain) on brooklynilaisen gangsterin tytär. Tähän ansaan Väkivallan vuosi ei astu. Chandor ei ratkaise Abelin ongelmia ”mafiaromanttisesti” vaan liikkuu pikemminkin Sidney Lumetin viitoittamalla tiellä. Näkökulma pysyttelee tiukasti katutasossa ja uskottavissa henkilöissä, joiden tekemien valintojen kautta elokuvasta kasvaa hengästyttävä moraalitrilleri.

Kiehumispisteeseen kuumeneva kokonaisuus

Väkivallan vuosi tarkastelee bisnestä, politiikkaa ja korruptiota niin yksilön kuin yhteisön tasolla. Tarina on hitaasti mutta varmasti aina kiehumispisteeseen asti kuumeneva kokonaisuus. Epäonnisen rekkakuskin (Elyes Gabel) vaiheita kuvaava sivupolku on sen ainoa melodramaattinen huti.

Abel joutuu taistelemaan henkilökohtaisen integriteettinsä puolesta sekä kilpailijoittensa että kiivaan vaimonsa kanssa. Oscar Isaac (Inside Llewyn Davis, 2013) onnistuu pääroolissa ymmärtäen hahmoaan repivää ristiriitaisuutta täydellisesti. Isaacin ja hänen teräksenviileää vaimoaan esittävän Jessica Chastainin (Interstellar, 2014) yhteispeli toimii sekin mainiosti. Kohtaus, jossa avioparin auto törmää öisellä tiellä peuraan, kertoo kaiken pariskunnan keskinäisestä dynamiikasta.  

Vaikka Väkivallan vuosi on ensisijaisesti Isaacin komea soolo, jää mm. Zero Dark Thirtyn (2012) piinkovana CIA-tutkijana kannuksensa ansainnut Chastain väkevästi mieleen. Hänelle olisi näytön paikkoja suonut tosin enemmänkin. Pätevä näyttelijä osoittaa kuitenkin kykynsä tekemällä pienistä hetkistä vähäeleisen tehokkaita ja paljonpuhuvia.

Ehkä ilahduttavinta J.C. Chandorin elokuvassa on sen kypsä aikuisuus, joka haastaa yleisön arvioimaan ”amerikkalaista unelmaa” realistisemmin kuin mainstream-elokuvalla on yleensä tapana. Onko idealismilla ylipäätään sijaa bisnesmaailmassa, ja voiko ison rahan perässä juokseva koskaan säästyä ryvettymiseltä? Vastaus on moniselitteinen ja juuri siksi kiehtova.

Tiedot

Väkivallan vuosi

A Most Violent Year

USA 2014

Ensi-ilta 1.5.2015

Ohjaus ja käsikirjoitus: J.C. Chandor

Kuvaus: Bradford Young

Leikkaus: Ron Patane

Musiikki: Alex Ebert

Pääosissa: Oscar Isaac, Jessica Chastain, David Oyelowo, Albert Brooks, Alessandro Nivola, Elyes Gabel

Kesto: 125 min