Julkaistu: 01.04.2015

Minun Palestiinani

Kuva: Mitro Härkönen
Noora Dadun raivokas puheenvuoro on hämmentävä ja ajatuksia herättävä kokemus.

On varsin terveellistä, että teatteriesitys vetää ymmälle. Noora Dadun Minun palestiinani tekee niin. Dadun sooloesitys Teatteri Takomossa on varsin henkilökohtainen poliittinen manifesti, joka herättää monenlaisia tunteita: kiinnostusta, hämmennystä, naurua, myötätuntoa, jopa kiukkua.

Häpeilemätön esitys puolustaa päällekäyvästi Palestiinan oikeutta omaan valtioon ja kritisoi ankarasti Israelin politiikkaa.

Taistelu muuria vastaan

Lavastaja Jaakko Pietiläisen näyttämökuva on ovela ja tyly. Näyttämön halkaisee solumuovipalikoista rakennettu muuri. Sitä vasten on hyvä heijastaa tiukkoja poliittisia videopätkiä ja iskulauseita. Vastakkainasettelun aika on nyt!

Ensimmäisellä puoliskolla Dadu kertoo taustastaan suomalaisena mutta isänsä puolelta palestiinalaisena. Esityksessä WTC-torneihin kohdistunut isku vuonna 2001 tarjoaa Dadulle syyn puolustaa Palestiinaa. Dadu kertoo esityksessä toistuvasti WTC-iskusta, mutta iskun jättämä muisto paljastuu epätodeksi.

Välillä Dadu vetäisee itseironisen vaihteen päälle ja videoklipissä nähdään parodinen tv-haastattelu, jossa Dadu esiintyy ”asiantuntijana” Palestiina-asioissa, mutta mokaa pahasti.

Itseironiasta huolimatta Dadun Palestiina-sympatit tulevat selväksi, mutta näytelmän ensimmäisellä puoliskolla ei tapahdu tarpeeksi.

Muurit murtuvat

Kakkospuolella intensiteetti nousee. Taitavana näyttelijänä ja komediennena Dadu alkaa leikitellä eri hahmoilla vain vaatteita, äänenkäyttöä ja asennetta taitavasti vaihdellen. Esimerkiksi lempeä musliminainen yrittää käännyttää esityksen keskushenkilöä – molemmat hahmot Dadun esittämiä.

Seuraavassa kuvassa Dadu hyökkää lätkäasussa ja Runebergin tekstejä puhisten muuria vastaan kuin uskonsoturi. Ideoita ja oivalluksia ei esityksestä ainakaan puutu.

Mukaan menoon liittyy varsin taitava Iida-Maria Heinonen. Erityisen mainio on satiirinen tullikohtaus. Ilmeisen omakohtaisessa tilanteessa Dadu viruu tuntikausia viranomaisten tentattavana Israelin rajalla. Heinonen esittää hykerryttävästi kuulustelijoita murteellisella englannilla. Nyt ollaan asian ytimessä; kohtaus on silkkaa Kafkaa! Muutakin jännittävää tapahtuu.

Poliittisen provokaation ytimessä

Lähi-idän jäätynyt kriisi avaa tunteita moneen suuntaan ja jokaisella tuntuu olevan siihen oma mielipiteensä. Esityksen lopussa Dadu esittää oman toimenpidelistansa kriisin ratkaisuksi. Mutta hän toteaa myös sarkastisesti: ”tosin rauha pakottaisi ison joukon Palestiina-aktivisteja etsimään uuden harrastuksen”.

Dadu ottaa siis rohkeasti kantaa, mikä on ok. Dadu pistää itsensä henkilökohtaisesti likoon, sekin on varsin ok. Mutta onko tämä teatteriesitys vai provokaatio? Sitä mietin. Vai ollaanko nyt poliittisen teatterin, brechtiläisen teatterin ytimessä? Esitys täyttää ovelasti vaikuttamaan pyrkivän teatterin määreet.

Tiedot

MINUN PALESTIINANI

Käsikirjoitus ja ohjaus: Noora Dadu
Näyttämöllä: Noora Dadu ja Iida-Maria Heinonen
Lavastus: Jaakko Pietiläinen
Valosuunnittelu: Jani-Matti Salo
Dramaturginen apu: Teemu Mäki
Tuotanto: Noora Dadu ja Sara Nyberg/Teatteri Takomo

Teatteri Takomossa (Fredrikinkatu 18​) 11.4. asti.

Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.

Kommentit (1)

"Minun Palestiinani"

Ns. Palestiina-aktivistit ikävä kyllä pääsisivät harrastuksessaan vain askeleen eteenpäin, jos Palestiina (eli valtio, jota ei ole koskaan ollut) perustettaisiin. Heidän todellinen "harrastuksensa" on Israelin tuhoaminen. Itse en halua edesauttaa heitä harrastuksessaan ja propagandassaan.