Julkaistu: 15.04.2015

Joonas Widenius

Kuva: Kimmo Tähtinen
Itseoppinut flamencokitaristi soveltaa perinnettä ennakkoluulottomasti.

Torniossa kasvaneen Joonas Wideniuksen kotona kuunneltiin paljon musiikkia. Widenius oli neljän tai viiden vanha, kun sai jo ensimmäisen oman kitaransa.

Nykyään 34-vuotias mies elättää itsensä flamencokitaristina. Hän esiintyy sekä soolona että omaa nimeään kantavan trion kanssa. Vaikka Widenius on kouluttautunut musiikin saralla niin kansalaisopistossa kuin ammattikorkeakoulussa, flamenco on pitänyt opiskella itse.

”Se on sellaista tiedon keräämistä, kansanmusiikkiperinteen tapaista hommaa. Olen tehnyt useita matkoja Espanjaan ja tavannut näitä artisteja, kylän miehiä, jotka osaavat soittaa. Ja olen kuunnellut tolkuttomasti levyjä ja plokannut sieltä asioita”, Widenius listaa.

Levy, joka hänet alkujaan innoitti flamencon pariin, oli Friday Night in San Francisco. Levyllä esiintyi muun muassa Paco de Lucía, modernin flamencon pioneeri.

”En voinut uskoa, että niinkin voi soittaa. Sitten kävi niin uskomaton tuuri, että silloinen soitonopettajani Jouni Elgland oli ainoa koko pohjoisessa, joka osasi soittaa flamencoa”, Widenius kertoo.

Perinteestä poiketen

Wideniusta kiehtoo nimenomaan uusi flamenco, purismia kaihtava tyyli.

”Flamenco on kehittynyt mielettömästi viimeisen 40 vuoden aikana, se on tosi vapaata. En pyri itsekään orjallisesti noudattamaan perinnettä.”

Vaikutteet löytyvätkin intuitiivisesti milloin mistäkin, niin rockin kuin klassisen musiikin maailmasta.

”En edes mieti, ovatko vaikutteet nyt tarpeeksi lähellä flamencoa. Soittotekniikkani on sellainen, että mitä tahansa soitan, se jotenkin väistämättä yhdistyy flamencoon.”

Siinä missä klassisessa kitarassa pyritään miellyttävään, pyöreään soundiin, flamencokitarassa on ärhäkkäämpi ja rytmisempi ote. Widenius kertoo kitaran toimivan lähes rytmisoittimen tavoin.

”Mulla on ollut sama kitara vuodesta 2008, ja käytän sitä koko ajan. Kyllähän siitä näkee, että se on saanut iskuja, mutta se on rakennettu kestämään. Kitarassa on kielten alla iskusuoja, ettei kansi mene pilalle.”

Pioneerityötä

Purismin välttelystä kertoo huhtikuussa julkaistu levy Esencia de Rumbita, jonka musiikki on Wideniuksen säveltämää. Lattaripoppia ja flamencoa yhdistäviä kappaleita laulavat levyllä muun muassa Mari Rantasila ja Jussi Sydänmäki. Bändinä toimii Gru’Flem.

Aiemmin Widenius on julkaissut levyn Oulussa aikanaan yhtyeensä La Pandillan kanssa (2008), soolona (2011) sekä Joonas Widenius Trion kanssa (2013).

Viime aikoina hän on kieltäytynyt flamencotanssin säestyskeikoista ja keskittynyt oman musiikin säveltämiseen ja soittamiseen. Yhtenä syynä on lisääntynyt kiinnostus Saksassa ja Ruotsissa, jonne hän suuntaa lähiaikoina keikkailemaan.

Helsingissä Wideniusta voi kuulla kuukausittain Ravintola Nuevossa.

”Soitan siellä ikään kuin taustamusiikkia – ihmiset ruokailevat samalla – mutta pidän siitä. Se on oivallinen tapa tehdä pioneerityötä, tehdä flamencoa ja omaa musiikkia tunnetuksi. Tuntuu, että ihmiset viihtyvät hyvin. Sitä paitsi siellä on hyvä treenata uutta ohjelmistoa. On eri asia soittaa uudet kappaleet ensi kertaa siellä kuin jonkun festivaalin lavalla.”

Tiedot

Joonas Widenius

13.5. ja 10.6.
Ravintola Nuevo (Sofiankatu 4)

Joonas Widenius Trio

5.6.
Allotria (Hämeentie 68)