Julkaistu: 10.04.2015

Henkesi edestä

Kiian (Laura Birn) ja Laurin (Eero Aho) lapsen ristiäiset. Kuva: Jaana Rannikko © 2014 Vertigo Production.
Syyllisyys löytyy elämän ja kuoleman risteyksestä uudessa kotimaisessa draamassa.

Ulkona on pimeää, ja Kiialla (Laura Birn) ja Laurilla (Eero Aho) on kiire synnyttämään. Keskenmenon jo kertaalleen kokeneen naisen synnytys alkaa kivulloisesti ratin takana.

Auto osuu johonkin, jota molemmat arvelevat peuraksi. Lauri juoksee ulos katsomaan, muttei löydä mitään. Pariskunta kaahaa sairaalaan.

Hanna (Mari Rantasila) ja Timo (Teijo Eloranta) ovat samaan aikaan matkalla kotiin mökinostoreissulta. Mies poikkeaa tupakalle tienposkeen, kun Kiian auto kiitää kohti.

Tarinalinjat yhtyvät ensimmäisen kerran sairaalassa. Kiia synnyttää, ja Timo päätyy letkuihin. Hannan elämän lailla myös Kiian todellisuus suistuu raiteiltaan, kun yön tapahtumien oikea laita paljastuu nuorelle äidille.

Se, mitä Henkesi edestä -elokuvassa (2015) tapahtuu, ei ole varsinaisesti tärkeää. Merkittävyys kumpuaa vastuun, velvollisuuden, itsekkyyden ja ihmisyyden problematiikasta, joka aloitusta seuraa. Myös kristillinen etiikka korostuu roolimäärittelyjen kautta: Lauri on pappi ja Kiia kanttori.

Henkesi edestä johtaa nimenä harhaan, sillä Petri Kotwican elokuva ei ole trilleri lajityypin perinteisessä mielessä. Draama on toki tiivistunnelmainen ja monimutkaisen jännitteinen, mutta sen käsittelemät teemat eivät edusta raflaavan nimen vihjailemaa veitsi kurkulla -asetelmaa.

Englanninkielinen käännös Absolution palvelee kokonaisuutta paremmin, sillä niin paljon enemmän elokuvassa on kyse synninpäästöstä ja sovituksesta. Tämä on tärkeää tietää ennen elokuvan alkua jo ihan omien odotusten takia.

Pidän Kotwican elokuvista hyvin paljon. Musta jää (2007) on mielestäni edelleen mestarillinen trilleri, intensiivisesti psykologisoiva jännäri, jossa ei ole mitään liikaa. Se on myös kahden loistavan naisnäyttelijän (Outi Mäenpää, Ria Kataja) pökerryttävä voimannäyte.

Henkesi edestä on sukua Mustalle jäälle ennen muuta avainrooleihin kohoavien naisten ja emotionaalisten ristiriitojen myötä. Lupaavasti alkavalle tarinalle ei kuitenkaan löydy yhtä dynaamista poljentoa kuin Kotwican edellisessä naisdraamassa.   

Rantasila tekee uskomattoman upean roolin Hannana, jonka maailma murenee peruuttamattomasti. Häntä soisi näkevän enemmänkin kameran edessä.

Birn ansaitsee yhtä lailla kiitokset, vaikka hänen toisinaan epäkiitollisenakin tehtävänään on antaa kameralle pelkät lähikuvassa kärsivät kasvot. Omaa passiotaan säveltävänä kanttori-muusikkona Birn on silti kaiken aikaa vavahduttavasti läsnä.

Heikoimmaksi hahmoksi osoittautuu Ahon pappismies Lauri, joka jää kipuilustaan huolimatta etäiseksi. Hänen suuhunsa kirjoitetut repliikit asioista, joita hän ei voi tehdä ”koska on pappi”, ovat kolkkoja ja latteita. Niiden esiin vetäminen myös pysäyttää elokuvan teemojen syvällisen tarkastelun.

Henkesi edestä olisi hyötynyt huomattavasti tiiviimmästä, jopa klaustrofobisesta kuvakerronnasta. Nykymuodossaan elokuva tuntuu katselevan inhimillisiä tragedioitaan ikään kuin lintuperspektiivistä. Turussa ollaan, ja se näkyy. Ei olisi tarvinnut, sillä se harhauttaa katsojan pois olennaisesta.

Muutama sana on mainittava myös musiikin käytöstä. Kun Fred Zinnemanin Sheriffi-klassikkoa (High Noon, 1952) aikoinaan esitettiin koeyleisölle, katsojat repeilivät kuullessaan kappaleen Do Not Forsake Me, Oh My Darling liian monta kertaa elokuvan aikana. Yletön toisto leikattiin pois, elokuva menestyi ja biisistä tuli ikivihreä.

Samanlaista itsehillintää olisi kannattanut harjoittaa myös nyt. Kiian sävellys eri variaatioineen kasvaa hallitsevaksi ja mahtipontiseksi. Vähemmän olisi ollut enemmän.

Tiedot

Henkesi edestä

Ohjaaja: Petri Kotwica

Pääosissa: Laura Birn, Eero Aho, Mari Rantasila, Teijo Eloranta

Ensi-ilta: 10.4.2015

Kesto: 1h 32 min

Ikäraja: 12

Ensi-ilta 10.4.2015