Julkaistu: 26.03.2015

Insomnia

Kuva: Jussi Taipalharju
Kellariteatterin kiehtova unettomuuden tutkielma vie alitajunnan syövereihin.

Insomnia, eli unettomuus, on masentavan tuttu ongelma, joka Suomessakin on lisääntymään päin.  Nykyisin unettomuudesta ja siihen liittyvistä riskeistä pystytään jo puhumaan asiallisesti.

Joonas Kallonen on esikoisohjuksessaan tarttunut tärkeään aiheeseen jännittävällä ja kypsällä otteella. Kellariteatterissa nähtävä esitys lietsoo esiin painajaismaista tunnelmaa. Kellariteatterin tila tukee esityksen teemaa loistavasti ja suorastaan imee alitajunnan syövereihin.

Tuhoisa unettomuus

Komea Ernest Lawson esittää Mikaelia, joka ei saa unta. Hänellä on synttärit, mutta pienen perhe- ja ystäväpiirin tarjoama juhlinta muuttuu irvikuvakseen ja painajaiseksi. Ollaan kuin aikaluupissa: kaikki toistuu uudelleen ja uudelleen.

Unettomuuden lisäksi Kallonen on vatkannut esitykseen mukaan myös huolen riistokapitalismista. Näin Mikael alkaa väsyneessä päässään pyöritellä jopa maailmanlopun mahdollisuutta ja yrittää tehdä parannusta. Tosin Teemu Niemisen esittämän bisneskaverin kanssa vedetään eräässä mainiossa kohtauksessa kokaiiniakin.  Maailma ympärillä tuntuu pirstaloituvan ja niin tekee Mikaelin pääkin. Esitys näyttää oivallisesti, millaista tuhoa unettomuus ihmisessä saa aikaan.

Tummaa tunnelmaa

Kallosta on inspiroinut myös David Lynchin kuvasto. On kiinnostavaa, että nuoret ohjaajat ammentavat teoksiinsa materiaalia rohkeasti myös elokuvista. Kallosen näytelmässä tärkeää osaa näyttelee Insomnia-klubi, mystinen paikka, jossa voi toteuttaa hurjiakin juttuja. Klubilla soittaa näyttelijöistä koostettu erittäin taitava akustinen bändi, joka loihtii ilmoille herkkää ja hyytävää, jatsahtavaa äänimaisemaa. Bändin ja koko esityksen vetonaulana on eteerisen kaunis Amy Burgess, jonka viettelevä ääni nostaa ihon kananlihalle.

Burgessin ja Lawsonin välille on näytelmään rakennettu varsin erityinen, sähköinen suhde. Mies pakenee aika ajoin todellisuutta klubille, jossa saa aivan konkreettisesti piiskaa. Ruoskintakohtaus on  raju, mutta ohjattu varsin kiinnostavasti. Se on kuin uhritoimitus, kärsimysnäytelmä. Turvasanakin on Jeesus.

Kiinnostavia hahmoja

Näyttelijäryhmä tekee hyvää ja energistä työtä. Käsikirjoitus ja ohjaus antavat jokaiselle roimasti tilaa remeltää. Huumori, ilkikurisuus ja synkistely vuorottelevat. Ilkikurisista hahmoista mainittakoon etenkin Veera Lehtisen tulkitsema mainion seksikäs porvaritäti, joka puhuu rikkaiden puolesta ja taluttaa haukkuvia, läähättäviä koiriaan, joita muut näyttelijät esittävät.

Kunnianhimoa esityksessä riittää, mutta laajojen teemojen yhdistely meinaa vetää liikaa eri suuntiin. Unettomuuden tragedia ja irvistely riistokapitalismille taitaisivat olla kahden eri näytelmän aiheita. Insomnia on silti varsin vaikuttava esitys ja erittäin kypsä esikoisohjaus.

Tiedot

Insomnia

Ohjaus ja käsikirjoitus: Joonas Kallonen
Dramaturgia: Anni Rajamäki
Apulaisohjaaja: Kasimir Koski
Näyttämöllä: Ernest Lawson, Amy Burgess, Teemu Nieminen, Minea Lång, Tinni Torikka, Kristiina Karhu, Katri Tihilä, Joonas Kallonen, Veera Lehtinen

Unettomat Liisankadulla –yhtye: Amy Burgess (laulu), Teemu Nieminen (kontrabasso), Elsi Vertanen (piano), Onni-Vilhelm Ojanen (haitari) ja Veera Lehtinen (viulu)

Tuotanto: Hanna Rekola 

Kellariteatteri, Liisankatu 27

Esityksiä 8.4.2015 asti