Julkaistu: 10.03.2015

Ihanat naisemme

Modernia ranskalaista charmia suomalaisittain, hienolla äijäenergialla.

Legendaariselle Pengerkadun näyttämöllä nousee kolme legendaarista miestä: Kari Heiskanen, Pertti Sveholm ja ikinuori harjastukka Timo Torikka. Nyt ei olla kuitenkaan nostalgisesti muistelemassa Ryhmäteatteria vaan katsotaan, miten evakossa oleva Kaupunginteatteri tilassa pärjää.

Hyvinhän se menee. Ranskalaisen Eric Assous’n komedia Ihanat naisemme on toteutettu varsinaisella äijäenergialla. Torikka vastaa näytelmän suomennoksesta, ja näyttelijäntyön lisäksi Heiskanen on myös ohjannut teoksen.

Kolmikko on hakenut produktioon vauhtia Pariisista asti, ja se on varmasti kannattanut. Yhdessä tekeminen näkyy yhteen hitsautumisena, esitys on dynaaminen ja tarkasti nyansoitu. Komiikkaa ja koskettavuutta riittää.

Kaverukset moraalisen dilemman äärellä

Assous’n näytelmässä Heiskanen tulkitsee hieman takakireää röntgen-lääkäriä Maxia, Sveholm leppoisampaa lääkäriä Paulia. Nyt olisi tarkoitus lyödä miesporukalla korttia ja istua iltaa, mutta missä viipyy kolmas kaveri, menestyvä kampaaja Simon? Puhe kääntyy naisiin ja pettymyksiin parisuhteissa.

Vihdoin Simon (Timo Torikka) ryntää sisään paniikissa ja ilmoittaa, että hän on tainnut tehdä varsin pahan rikoksen. Tästä alkaa huima ystävyyden ja luottamuksen merkityksen kelailu: tuleeko kaveria auttaa? Painaako 35 vuoden ystävyys enemmän puntarissa kuin kansalaisvelvollisuus, soitto poliisille?

Assous on kirjoittanut näytelmäänsä kutkuttavan moraalisen dilemman, ja Torikan suomennos on varsin toimiva. Poikkeava tilanne nostaa esiin kolmikon ystävyyteen liittyvät vanhat pirut, kissoja nostetaan pöydälle urakalla.

Esitys näyttää nerokkaasti, kuinka dramaattisen tilanteen aiheuttama ahdistus synnyttää omanlaisensa moraalikoodin. Lopulta kaikki epäilevät kaikkia. Maxin ja Paulin yhteenotto on rajua, mutta sekin on esitetty osin komiikan keinoin.

Komiikkaa ja yllättäviä käänteitä

Janne Siltavuoren modernissa lavastuksessa ollaan pedantin Maxin asunnossa ja komiikkaa syntyy, kun Max putsaa neuroottisesti kavereidensa jäljiltä kaikkea. Eradj Nazimovin suunnittelemassa äänimaailmassa soi vinyyliltä ranskalaisia ja italialaisia iskelmiä. Heiskanen tekee mainion soolon vetämällä vakavalla naamalla ranskalaista räppiä. Pitäähän kavereille todistaa, että keski-ikäinen mies seuraa aikaansa.

Yllättävien juonenkäänteiden myötä katsoja joutuu kyseenalaistamaan kolmikolle vakiintuneet roolit: onko Max todellisuudessa sittenkään niin jäyhän pedantti, onko Paul niin lupsakka ja Simon niin paatunut manipuloija?

Näytelmän loppupuolella olisin kaivannut ohjauksellisesti napakampaa otetta, aksentteja. Lopussa tapahtuu niin paljon ja nopeasti, että tärkeäitä asioita meinaa mennä ohi. Siitä huolimatta esitys löytää maaliinsa. Rakkauden tärkeys nousee hienosti esiin jokaisen näyttelijän tulkinnassa. Hahmojen murtumispisteet ja toiveet muutoksesta ovat koskettavaa katseltavaa.

Tiedot

Éric Assous:

IHANAT NAISEMME

Suomennos: Timo Torikka

Ohjaus: Kari Heiskanen

Rooleissa: Kari Heiskanen, Pertti Sveholm, Timo Torikka

Lavastus ja puvut: Janne Siltavuori

Valosuunnittelu: Mika Ijäs

Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov

 

Suomenkielinen kantaesitys Helsingin Kaupunginteatterin Pengerkadun näyttämöllä 5.3.2015

Esityksen kesto ilman väliaikaa 1t 30min