Julkaistu: 27.02.2015

Jotain toista

Milja Sarkolan uutuusnäytelmä on vastustamattoman raikas ilmestys.

Q-teatterissa kantaesityksen saanut näytelmä Jotain toista on tyylillistä jatkoa Milja Sarkolan paljon puhutulle parin vuoden takaiselle Perheenjäsenelle. Käsiohjelman mukaan uutuuden taustalla ovatkin juuri Perheenjäsen-näytelmästä ylijääneet tekstit.

Näytelmä kertoo siis pääasiassa ohjaajasta itsestään. Se on esitystaiteen muotokieleen sovitettu pirstaleinen tilitys ja tunnustus hänen seksuaalisen halunsa historiasta.

Kollaasin ympärille kietoutuu lukuisia toisiinsa limittyviä teemoja, joista mainittakoon vaikkapa feminismi, homoseksuaalisuus ja rakastamisen vaikeus.

Ihmisprosessi

Vaikka esitys on ohjaajan ja hänen läheistenkin elämää häpeilemättä ruotiva teos, se välttää elämänkertajutuille tyypillisen "miten minusta tuli minä"-tyylisen aspektin.

Esitys ei etene kohti elämän kuviteltua suurta käännekohtaa, vaan se esittää valikoituja kohtauksia elämästä vähän samaan tapaan kuin Richard Linklaterin taannoinen suurelokuva Boyhood, joskaan ei kronologisesti.

Kohtaukset ovat lisäksi erittäin monikerroksisia ja esityksessä viitataan toistuvasti sen omaan syntyprosessiin. Kaiken tämän vanavedessä henkilöt käyvät läpi inhimillisiä tunteita ja tilanteita kuten rakastumisia, vihastumisia ja terapiasessioita.

Lavalla nähdään viisi naisnäyttelijää ja yksi miesnäyttelijä. Iida Kuningas ja Emmi Parviainen ankkuroituvat eräänlaisen pääpariskunnan rooliin muiden näyttelijöiden vaihtaessa rooleja virtuoottisella tahdilla.

Illan huikeimman yksinpuhelun tarjoaa kuitenkin Sanna-Kaisa Palo esittäessään niin ikään ohjaajan alter-egoa. Hänen teatraalisuutensa on ironista, liikuttavaa ja hauskaa.

Yksityinen on yleistä

Tematiikan ja näyttelijätaituruuden lisäksi esityksessä on kiinnostavaa sen korostunut suhde liikkeeseen: Siinä missä teksti on muodikkaasti toteavaa, löytyy vastaavaa toteavuutta myös näyttelemisen tasolta.

Esimerkiksi, kun Tommi Korpelan esittämää näyttelijää kuvaillaan arvaamattomaksi, hän paiskoo kätensä ulottuvilla olevan tuolin ylösalaisin. Tai kun naiset laulavat Ihmisten edessä -laulua, he todella ruumiillistavat lähes kaiken sanoituksen sisällöstä.

Jotain toista on esitys, jonka vaikuttavuus ei kaikesta huolimatta iske kohtisuoraan. Hetken voi tuntua jopa siltä kuin kyseessä olisi vain teatterintekijöiden sisäpiirivitsi. Teksti nimittäin vilisee nimiä ja karikatyyreja, joiden tunnistaminen ei ole itsestäänselvyys.

Kuitenkin mitä syvemmälle sisäpiirin ja yksityisyyden tasolle näytelmässä päästään, sitä yleistettävämmältä se tuntuu. Juuri tämä intiimiyden kokemus tekee Sarkolan tarinasta erikoisen ja samalla miellyttävän tutunoloisen.

Tiedot

Jotain toista

Kantaesitys Q-teatterissa 19.2.2015.

Teksti ja ohjaus: Milja Sarkola
Dramaturgit: Heini Junkkaala ja Henriikka Himma

Rooleissa: Lotta Kaihua, Tommi Korpela, Iida Kuningas, Elena Leeve, Sanna-Kaisa Palo ja Emmi Parviainen

Lavastus: Kaisa Rasila
Pukusuunnittelu: Riitta Röpelinen
Valosuunnittelu: Heikki Paasonen
Äänisuunnittelu ja musiikki: Kasperi Laine