Julkaistu: 19.02.2015

Imitation Game

Kuva: Jack English © 2014 The Weinstein Company. All Rights Reserved.
Elokuva tietokoneen keksijä Alan Turingista on lattea esitys poikkeuksellisesta ihmisestä.

Matemaatikko Alan Turing, jos kuka, ansaitsee tulla muistetuksi laajemminkin kuin vain oman alansa tuntijoiden keskuudessa. Harva yksilö on onnistunut vaikuttamaan yhtä suuressa määrin vuosisatansa historiaan ja nyky-yhteiskunnan kehitykseen kuin Turing.

Homoseksuaalisuutensa takia vainotun Turingin omasta elämästä muodostui tragedia, joka päättyi itsemurhaan vain 41-vuotiaana vuonna 1954. Brittitutkijan elämänvaiheet tunteville asia ei ole yllätys, eikä sen mainitseminen uuden Turing-elokuvan kohdalla tunnu spoilaamiselta.

Se on oikeastaan pakko paljastaa, sillä niin alaviitteenomaiseksi seikka jää Morten Tyldumin ohjaamassa uutuuselokuvassa Imitation Game (2014).  Ylipäätään elokuvaa voi pitää omituisen kunnianhimottomana katsauksena Turingin poikkeukselliseen elämään. 

Tuoreeltaan elokuvan nähneenä minun on vaikea ymmärtää Imitation Gamen viimeaikaista hehkutusta. Osittain hypetys liittynee pääosaa esittävään Benedict Cumberbatchiin, jonka suosio hipoo jo ennätyslukemia.

Tieto Cumberbatchin mukanaolosta oli kieltämättä lupauksia herättävä, mutta yksin hänen varassaan elokuva ei pötki alkua pitemmälle. Paremman käsikirjoituksen ja  näkemyksellisemmän ohjaajan evästyksellä näyttelijän oma visio olisi epäilemättä jäsentynyt huomattavasti vaikuttavammaksi.

Imitation Game keskittyy Alan Turingin ratkaisevaan panokseen natsien Enigma-salakirjoituskoneen purkutyössä. Turing (Cumberbatch) rekrytoidaan Bletchley Parkin huippusalaiseen tiedustelutukikohtaan, jossa hän alkaa johtaa kryptoanalyytikkojen joukkoa saksalaisten salakirjoitusjärjestelmien murtamisessa.

Epätoivoiselta tuntuvan tehtävän edessä Turing suunnittelee sähkömekaanisen laitteen, joka kykenee testaamaan Enigman koodiasetuksia ihmistä moninkertaisesti nopeammin ja monipuolisemmin.

Imitation Game jaottelee teemansa siisteihin lokeroihin. Kehyskertomuksessa Turingia kuulustellaan tämän asunnon epäilyttävästä murrosta, joka yllyttää viranomaiset säälimättömään homojahtiin.  Tästä päästään Bletchley-takaumaan, jossa keskushenkilö on työyhteisönsä outolintu ja esimiesten valituksen aihe.

Hyvän naisen, kollega Joan Clarken (Keira Knightley), ansiosta erakko oppii tekemään yhteistyötä, joka johtaa huimiin tuloksiin. Vielä kauemmaksi menneisyyteen sijoittuvat lapsuuden kokemukset, joissa koulukiusattu Alan löytää romanttisen ystävyyden Christopher Morcomin kanssa. 

Tyldumin draama on selkeästi viihde-elokuva, joka lypsää koodin murrosta irti kaiken hermoja raastavan jännityksen. Eikä tarinasta ole jätetty pois edes heteroseksuaalisen romanssin mahdollisuutta, vaikka se piinatun homoseksuaalin vaiheita vasten ylimitoitetulta vaikuttaakin.

Eniten jää kiusaamaan Imitation Gamen väistelevä sisäsiisteys; se, miten elokuva sittenkin ohittaa Turingin myöhemmin saaman järkyttävän kohtelun – ja kohtalon. Tavasta, jolla kemialliseen kastraatioon pakotettu mies päätti jättää tämän maailman, elokuva ei lausu sanaakaan, ei edes lopputeksteissä. Tekee mieli yhtyä Britannian pääministerin Gordon Brownin vuonna 2009 (!) Turingin maineen palauttamisen yhteydessä lausumiin sanoihin ”Olemme pahoillamme, olisit ansainnut parempaa”.

Tiedot

Imitation Game

Iso-Britannia 2014

ENSI-ILTA 20.2.2015

OHJAUS Morten Tyldum

KÄSIKIRJOITUS Graham Moore – Andrew Hodgesin kirjasta Alan Turing: The Enigma

KUVAUS Oscar Faura

LEIKKAUS William Goldenberg          

MUSIIKKI Alexandre Desplat

PÄÄOSISSA Benedict Cumberbatch, Keira Knightley, Matthew Goode, Allen Leech, Charles Dance, Mark Strong

KESTO 114 min