Julkaistu: 12.02.2015

Fifty Shades of Grey

Kuva © Universal Pictures
Netti-ilmiöstä bestselleriksi paisunut S/M-pehmoilu kumisee tyhjyyttään.

Seksistä on vaikea väsätä aidosti seksikäs elokuva. Aktit latistuvat helposti sarjaksi asentoja ja niitä määrittäviä kamerakulmia – jotka viime kädessä sanelee elokuvan ikäraja.

Eroottisuutta ei myöskään pidä sekoittaa seksiin: siinä missä Jayne Mansfield oli seksikäs, Garbo oli ennen muuta eroottinen. Sam Taylor-Johnsonin ohjaama Fifty Shades of Grey (2015) on jotakuinkin yhtä seksikäs kuin saksalainen kodinkonemainos.

Puoliautiot penthouse-huoneet eivät näytä eletyiltä, ja roisiksi tarkoitetussa ”leikkihuoneessakin” taitaa siivooja käydä vähintään kerran vuorokaudessa.  

Fifty Shades of Grey (2014) on isolla rahalla tehty Hollywood-pläjäys, jolle toivotaan Twilight-sarjan kaltaista kassamenestystä. Suomessa sille järjestettiin tasan yksi lehdistökatselu. Käytäntö ei ole poikkeuksellinen – ainakaan silloin kun ensi-iltaelokuvan pelätään saavan negatiivisen vastaanoton kriitikoilta.

Brittikirjailija E.L. Jamesin alias Erica Mitchellin kirjoittama Fifty Shades of Grey -sarja sai alkunsa nimenomaan Meyerin e.m. bestseller-sarjan fanifiktiona. ”Eroottista saagaa” on myyty jo yli 100 miljoona kappaletta yli 50 kielellä.

Muovista ja elotonta

Elokuvaversio kattaa sarjan ensimmäisen kirjan tapahtumat. Opintojaan viimeistelevä Anastasia ”Ana” Steele (Dakota Johnson) tutustuu salaperäiseen nuoreen miljonääriin nimeltä Christian Grey (Jamie Dornan) haastatellessaan miestä koulun lehteen.

Kiinnostus leimahtaa liekkiin, ja mies saapuu yllättäen tapaamaan Anaa. Aika moni kirjaa lukematonkin tietää, mitä kovapintaisen kroisoksen mielessä liikkuu ja mihin suuntaan hän toivoo suhteen Anaan kehittyvän.

Christian toivoo Anasta ”leikkikaveria” omaan erityisvarusteltuun luksusluolaansa, mutta ennen tositoimia naisen on allekirjoitettava monisivuinen sopimus ”täydellisestä antautumisesta”. Alkaa pitkällinen jahkaaminen, jonka kissanhännänvedosta ei ole edes draaman kaaren alkutaivutukseksi. 

On hankalaa kirjoittaa arvostelua elokuvasta puuttumatta pohjateokseen tai vähintään niiden väliseen suhteeseen. Kun kyseessä on teksti, joka muistuttaa keskenkasvuisen kynästä lähtenyttä punastelevaa pehmopornoa, on tehtävä vieläkin kinkkisempi.

Fifty Shades of Grey on elokuva, jonka dialogi liikkuu tasolla ”Rakasteletko sinä minua nyt? – En minä rakastele. Minä nain. Lujaa”. Kun lähtökohta on tämä, ei hiljaisista hetkistä voi olla muuta kuin kiitollinen. Silloin elokuvassa voi aika ajoin teeskennellä olevan jotain ”arvoituksellista”; jotain, joka ei ole juuri niin muovista ja elotonta kuin miltä se ensi näkemältä vaikuttaa.

Vaan ei. Käsikirjoittaja Kelly Marcelin urheasta yrityksestä huolimatta päähenkilöiden on aika ajoin liikuteltava huuliaan muutenkin kuin orgastisesti. Molempien tilanteiden seuraaminen on omalla tavallaan kiusallista: Ana että Christian ovat yhtä persoonallisia kuin autonavigaattorit, ja heidän seksinsä sisäsiistiä Ikea-standardia. Tämäkö on sitä massoja puhuttelevaa ”mutsipornoa?”

Eikä tässä vielä kaikki. Samaa ”harmaata terästä” on tiedossa vielä kahden elokuvan verran. Allekirjoittanut huokaisee ja lausuu repliikin, jonka olisi voinut kirjoittaa myös Anastasian hämmästyneille huulille hänen astuessaan ensi kertaa Christianin leikkihuoneeseen: ”Anna mun kaikki kestää ja kärsiä”.

Tiedot

Fifty Shades of Grey

Yhdysvallat 2015

ENSI-ILTA 13.2.2015

OHJAUS Sam Taylor-Johnson

KÄSIKIRJOITUS Kelly Marcel – E.L. Jamesin kirjasta

KUVAUS Seamus McGarvey

LEIKKAUS Lisa Gunning                     

MUSIIKKI Danny Elfman

PÄÄOSISSA Dakota Johnson, Jamie Dornan, Eloise Mumford, Jennifer Ehle, Marcia Gay Harden

KESTO 125 min