Julkaistu: 13.11.2014

Elämän tanssi

Persoonallisen elokuvantekijän omintakeinen elämäkertaelokuva.

Chileläissyntyinen Alejandro Jodorowsky on persoonallinen elokuvantekijä, jonka elokuvat ovat silkkaa kulttikamaa. Elämän tanssi on hänen mielikuvituksellinen omaelämäkertansa, jossa todellisuus ja fantasia sekoittuvat kiehtovasti ja oudosti keskenään. Se on myös ohjaajan upea paluu valkokankaalle 20 vuoden tauon jälkeen.

Juutalais-ukranalaiseen perheeseen syntynyt Jodorowsky varttui syrjäisessä Tocopilla-nimisessä rannikkokaupungissa, missä elokuva myös kuvattiin.

Elämän tanssi on värikkäästi kerrottu tarina yksinäisestä ja erityislaatuisesta pojasta, jonka äiti toivoi olevansa oopperalaulaja ja jonka ankara isä ei säästellyt piiskaa. Jodorowskyn maailma on eksentrinen, mutta tulvillaan mahdollisuuksia, toivoakin.

Pariisissa taiteilijauralle kasvanut Jodorowsky on enemmän kuin elokuvantekijä ja näyttelijä – hän on taiteilija, filosofi ja kirjailija. Hänen taiteestaan on yhä huomattavissa surrealismin perintö, mutta siinä näkyvät myös latinalaisamerikkalaisen kulttuurin kerronnan vaikutteet. Elämän tanssi on väkevältä kerronnaltaan ihastuttavaa maagista realismia, missä lähestulkoon mikä vain on mahdollista.

Menneisyys sellaisena kuin se olisi voinut olla

Elokuvan todellisuutta hallitsevana ohjaaja on muokannut menneisyyttä sellaiseksi kuin se olisi voinut olla. Koska Jodorowskyn äidistä ei oikeassa elämässä koskaan tullut laulajaa, elokuvassa äiti laulaa kaikki vuorosanansa. Samassa fantastisessa maailmassa elokuvantekijä armahtaa isänsä ja antaa tälle roolin vapaustaistelijana.

Elämän tanssissa Jodorowskyn isää Jaimea esittää ohjaajan oma poika Brontis Jodorowsky. Tarinan varsinainen keskushenkilö on Alejandro lapsena (Jeremias Herskovits). Ohjaaja Alejandro Jodorowsky puolestaan on läsnä kommentoivana itsenään. Symbolinen asetelma kertoo osuvasti siitä, miten monisyinen ja moneen suuntaan laajeneva elokuva on. Piruuttaan voisi puhua isästä, pojasta ja pyhästä hengestä. Lopulta taitaa kuitenkin olla kyse pikemminkin isyydestä, kolmessa polvessa.

Vuonna 1962 syntynyt Brontis Jodorowsky on esiintynyt isänsä keskeisissä elokuvissa, 8-vuotiaana El Topossa (1970) ja sittemmin nuorukaisena Santa sangressa (1989). Nämä elokuvat nousevat yhtälailla merkittävään rooliin Elämän tanssissa.

Elämän tanssi on kuin tutkiva katse, jonka kohteena on Jodorowskyn taiteellinen työ, tämän taiteellinen visio. Se kierrättää ja toistaa elementtejä ohjaajan aikaisemmista töistä, eritoten juuri El Toposta ja Santa Sangresta, nostaa nämä uudelle, erityiselle tasolle.

Jodorowskyn uutuuselokuva on hieno, vaikuttava ja koskettava fantasia rosoisesta elämästä, jonka rajana on vain mielikuvitus. Kaiken yllä lepää ohjaajan mainio nauru, toisinaan hieman surullinen, mutta kaikessa rankkuudessaan tarttuva.

 

Tiedot

Elämän tanssi

Ensi-ilta 14.11.2014

(La danza de la realidad)

Chile, Ranska 2013

Ohjaus Alejandro Jodorowsky

Käsikirjoitus Alejandro Jodorowsky

Näyttelijät Brontis Jodorowsky, Pamela Flores, Jeremias Herskovits, Alejandro Jodorowsky

TUOTTAJA Moisés Cosío, Alejandro Jodorowsk, Michel Seydoux

MUSIIKKI Adan Jodorowsky

KUVAUS Jean-Marie Dreujou                           

LEIKKAUS Maryline Monthieux                        

TAITEELLINEN JOHTO Alisarine Ducolomb   

PUKUSUUNNITTELU Pascale Montandon-Jodorowsky      

KESTO 130 min.

Ikäraja K16

 

Alejandro Jodorowskyn Santa sangre elokuvateatteri Orionissa to 13.11.2014 klo 20:55.

Lisää Jodorowskyn klassikoita elokuva-arkiston teatterissa keväällä 2015.

Tämän artikkelin kommentointi on päättynyt.

Kommentit (1)

Mieletön kokemus

Tämä käsittämättömän upea elokuva on enemmän kuin kerrontansa ja osiensa summa. Pääosin elokuva tapahtuu kuviensa ja kertomustensa välissä, katsojan mielessä. Harva elokuva onnistuu olemaan joka hetki täyttä tavaraa, kuin tiivistettä, joka jää vaikuttamaan katsojan mieleen ja elämään pitkäksi aikaa, tuottaen oivalluksia, tarttumapintaa, syväluotausta katsojan omaan elämään ja sen tapahtumiin. Tätä on Elämän tanssi. Elokuva on kuin loputtomasti eri kulmista heijastava peili, keikauttaen tilanteensa ja motiivinsa yhä uudestaan ympäri. Tämä tapahtuu arvottamatta, eri osapuolien näkökulmista, mikä taas sallii katsojankin nähdä tilanteet yhtä monella tavalla ja moralisoimatta. Makaaberi, brutaali, surrealistinen - fantastinen, toiveikas, kaunis. Hyvä pukeutuu pahaan, pahan sisältä löytyy hyvä. Suosittelen kaikille totuutta etsiville oman elämänsä pyhiinvaeltajille.