Julkaistu: 11.09.2014

Nolla nolla ja Conus Marmoreus!!!

Nolla nolla. Kuva: Timo Wright
Zodiakin kahden teoksen yhteisillassa äänimaisemat kuljettavat tarinoita.

Uuden tanssin keskus Zodiakin uusimman illan jakaa kaksi koreografia. Illan alkupuoli on tanssijana tunnetun Anne Hiekkarannan sooloteos Conus Marmoreus!!!, jossa Hiekkaranta tutkii humoristisesti sarjakuvan siirtämistä näyttämölle. Koreografi Joona Haloselta nähdään teos Nolla Nolla, jonka pienimuotoisessa ja tiiviissä liikkeessä alkaa vähitellen tapahtua paljon.

Joona Halonen tuo näyttämölle kaksi ilmaisuvoimaista miestä. Guillermo Sarduy ja Pasi Seppä liikkuvat ympäriinsä rinta rinnan, eräänlaisessa nollatilassa. He kulkevat tavanomaisian askelein sanomalehtipaperein peitetyllä näyttämöllä, mutta onnistuvat silti luomaan vahvaa jännitettä välilleen ja suhteessa yleisöön.

Lihaa ja verta

Kontakti on eteen, kohti yleisöä, ilmeettömin silmin. Kun he lopulta katsovat toisiinsa, pehmeä katse yllättää.Tanssijoille ominainen näyttämökatse on jätetty pois, yksitoikkoisesta liikkumisesta huolimatta he ovat kaksi lihaa ja verta olevaa ihmistä. 

Sanomalehtiä lattian peittona ei perustella, ei kerrota syytä niiden nosteluun syliin. Vaikka ne eivät tunnu mitenkään liittyvän miesten liikkumiseen, ne kertovat omia tarinoitaan katsojille. Alun suhisevassa äänimaisemassa kuulen jopa pingahduksia, joista mieleeni tulee vanhanaikaisen kirjoituskoneen merkkiääni rivin tullessa täyteen. Kirjoituskoneen vaatima rivin siirtoääni jää pois, vain kimeä kellonsoitto läpäisee tilan.

Se kuitenkin vie ajatukset lehtiin, niiden tuhansiin otsikoihin ja juttuihin tutuista ja tuntemattomista ihmisistä ja tapahtumista. Siinä informaaatiotulvassa meidän täytyy välillä nollata itsemme kuten tanssijat tekevät.

Tanssijat ovat taitavia liikkujia, läsnä jokaisessa pienessä liikkeessään, Sarduy jopa puhkeaa laulamaan Hopeista kuuta. Laulu kuljettaa iltaa ja on osa tämän tuplaillan vahvoja äänimaisemia. Nolla Nollan äänisuunnittelusta vastannut Tuuli Kyttälä ja Conus Marmoreus!!!  -esityksessä näyttämöllä esiintyvä äänisuunnittelija ja muusikko Tuomas Fränti luovat teosten maailmat äänin ja tuovat näyttämön tapahtuvat tähän hetkeen.

Sarjakuva näyttämöllä

Anne Hiekkaranta tutkii teoksessaan sarjakuvanoita Milla Magiaa, jonka ikiaikainen pyrkimys on saada itselleen Roope Ankan onnenlantti.

Tanssinäyttämöllä nähdään Milla Magian seikkailu nimeltä Noidutut kotilot. Hiekkaranta nostaa esiin tarinan 121 ruutua ja niiden kuvista kehittämänsä 176 liikettä.

Hiekkaranta ei yritä olla Milla Magia, vaan sarjakuvallinen ilmaisu syntyy pöytäliinasta tai tuulen tuiverruksesta, kotiloinen potikimisesta tai kykkimisestä. Kaljupäisenä Hiekkaranta on androgyyni henki, joka muuntuu moneksi. Edes päähän tupsahtava peruukki ei ole Milla Magian musta tukkapilvi, vaan vaaleanpunainen unelma.

Moninaisia liikkeitään hän selittää oivallisesti hyppäämällä kuvitteellisen sarjakuvan ruudukolta sivuun, kertomaan yleisölle tapahtumista ja tekemisistään. Sääli vain, ettei puheesta aina saa katsomon puolenvälin tienoilla selvää.

Mutta sitten Hiekkaranta piiloutuu taustakankaan taakse vaihtamaan vaatteita, eikä hersyvä tunnelma enää palaa. Jännite herpaantuu. Hiekkaranta palaa pyörittämään vannetta ja pyytää katsojia hakemaan juomaa Fräntiltä näyttämön edestä.

Jos ei halua seistä juomajonossa, vaihtoehdoksi jää vanteenheilutuksen katsominen, joka ei mietenkään esitystä edistä. Ehkä jutussa pysyy mukana, jos jonottaa ja saa alkoholia mukiinsa. Muille tilanne näyttäytyy outona taukona, väliaikana keskellä puolen tunnin esitystä.

 

Tiedot

Nolla nolla ja Conus Marmoreus!!!

Ensi-ilta: to 4.9.2014 klo 19, Zodiak Stage (Kaapelitehdas, V-ovi, Tallberginkatu 1)

Esityksiä 17.9. saakka