Julkaistu: 04.03.2014

Maritta Kuula

Kuva: Marjo Tynkkynen
Maritta Kuulan uusi levy hivelee korvia silkkihansikkain.

Omintakeisesta äänestään, mielikuvituksellisista esiintymisasuistaan ja karismaattisesta olemuksestaan tunnettu laulaja ja lauluntekijä Maritta Kuula on julkaissut kahdeksannen sooloalbuminsa, Kuuluisaa Sukua. Rocktaipaleensa hän aloitti 80-luvulla yhdessä Kauko Röyhkän ja Pupu Lihaviston kanssa, edelleenkin toisinaan soittavassa 500 kg Lihaa-yhtyeessä. Soolona hän on tehnyt levyjä vuodesta 1992.

Kuuluisaa Sukua vie jokaisella kappaleellaan uuteen, aisteja ja mielikuvitusta kutkuttavaan maailmaan. Biisit ovat pieniä suuria tarinoita, joissa taitava sovitus ja soitto ovat kuin lentävä matto joka vie kuulijan paikasta ja ihmiskohtalosta toiseen.

Sihisevää sähköä ja itämaista mystiikkaa

Levyn tunnelmat soljuvat sujuvasti hyvän mielen iskevistä popkappaleista hitaampiin, jylhiin ja synkeisiin maisemiin. Pääsiäisnoita-kappale on ihana sekoitus surisevaa sähköä, lanteita heiluttavaa bassoa ja itämaista mystiikkaa.

Levyltä ennakkoon julkaistu sinkku, Bing Bong, taas on kepeä kappale, joka saa kaipaamaan hiekkarannalle laulamaan: ”Mun murheet on murusia vaan, ne tänään tippua saa, taskun pohjalta tuuleen ja hiekkaan, en tartu enää koskaan miekkaan.”

Aiheet käsittelevät niin naisia vihaavia pyromaaneja, näkymättömiä esteitä omana itsenään olemisen tiellä, kuin jäyhää suomalaisuutta ja nykyihmistä tietokoneiden äärellä. Vaikka teemat ovat osittain raskaita, on niitä helppoa kuunnella.

Kappale Vaaleanpunaista kertoo onnettomista ihmiskohtaloista tarttuvan diskojytän tahdissa, ja tuo mieleen Gösta Sundqvistin suruisat lyriikat Leevi And The Leavingsin tarttuvilla popmelodioilla.

Levyn nimikkokappaleessa mies pohtii, kuuluuko enää lainkaan ihmissukuun istuessaan toimistossaan ja katsellessaan kaupunginvaloja: ”Apinasta ihmiseksi pitkälle päästy, juostu niinkuin hullut joka ikinen sääty. Suoristui ryhti, mutta sitten se vääntyi, tietokoneen näyttöä kohti se kääntyi.”

Juureva, yhtenäinen kokonaisuus

Kaiken kaikkiaan levy on yhtenäinen kokonaisuus, johon voi palata yhä uudestaan ja löytää jokaisella kerralla jotain uutta - niin sanoituksista kuin melodioista ja sovituksista. On ilo kuunnella näin taiten tehtyä, juurevaa musiikkia.

Kuula on onnistunut säilyttämään musiikissaan oman persoonallisen, tyylinsä silti jäämättä paikoilleen. Vaikka levy on hyvin tuotettu, ei siitä puutu rosoisuutta. Ei liene liioittelua verrata hänen musiikillista jälkeään vaikkapa Marianne Faithfulliin tai Patti Smithiin.

Erityismaininnan ansaitsevat levyn komeat kannet, jonka kuvat on ottanut Kuulan luottovalokuvaaja, Marjo Tynkkynen ja suunnitellut Jussi Karjalainen. Kannessa Kuula esittää La Catrinaa, luurankorouvaa, joka on peräisin José Guadalupe Posadan kuvituksesta.

Seuraavan kerran Maritta Kuulan ja bändinsä Karvanopat voi nähdä Korjaamon Vintillä 22.3.

Tiedot

Maritta Kuula

Kuuluisaa sukua (Castafiorello 2014)

Maritta Kuula ja Karvanopat Korjaamon Vintillä 22.3.2014