Julkaistu: 10.12.2013

Anomalia

Kuva: Into Kustannus
Laura Gustafssonin toinen romaani on julmuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan suunnattu manifesti.

Lentoemäntä synnyttää salaa vammaisen lapsen ja hylkää sen metsään koirasuden kasvatettavaksi. Kaksi luonnossa elänyttä susilasta viedään väkisin orpokotiin ja yritetään kasvattaa ihmisiksi. Vauvaa pahoinpidellään ja kidutetaan kuukausia kunnes se lopulta kuolee.

Laura Gustafssonin (s. 1983) toinen romaani Anomalia on synkkä ja ahdistava teos. Se kuvaa ihmisten tekemiä julmuuksia, heikompien alistamista, välinpitämättömyyttä, empatian ja inhimillisyyden puutetta.

Saarna pahuutta vastaan

Anomaliasta ei löydy Gustafssonin esikoisromaanin, Finlandia-ehdokkaanakin olleen Huorasadun revittelevää huumoria, nokkelaa dialogia tai villin kepeää kerrontaa. Sen sijaan se on eräänlainen ihmisten pahuutta vastaan suunnattu vihainen ja paheksuva manifesti tai saarna. Julistamiseen viittaavat lukujen raamatulliset nimetkin: Korkea veisu, Vauvaevankeliumi, Ilmestys.

Romaani koostuu seitsemästä eri tyyliin kirjoitetusta osiosta, joiden tarinat limittyvät osittain toisiinsa. Tapa sekoittaa erilaisia kerrontatyylejä ja huoleton piittaamattomuus realismin ja kronologian rajoituksista ovat sinänsä virkistäviä.

Kiinnostavin osioista on susilapsi Amalasta ja Kamalasta kertova, 1920-luvun Intiaan sijoittuva luku Ensimmäinen Kamalan kirja. Mikä on lopulta suden ja ihmisen ero, kumpi onkaan inhimillisempi, kumpi julmempi ja petomaisempi?

Etenkin vauvaan kohdistuvaa väkivaltaa piinaavan pitkällisesti kuvaava, tositapahtumiin perustuva Baby P:n kirja sekä sen jälkeinen, suoraan lukijalle suunnattu Vauvaevankeliumi saavat ihmettelemään tarkoitustaan. Ketään normaalia ihmistä tuskin tarvitsee herätellä huomaamaan, että lasten kiduttaminen on väärin. Se, että kertoja julistaa halveksuvansa niitä, jotka sallivat kaiken tapahtua, tuskin pelastaa yhtäkään lasta vastaavalta kohtalolta.

Saarnaaminen ja kaunokirjallisuus sopivat huonosti yhteen. Hyvä kirjallisuus avaa silmiä ja saa ihmisen ajattelemaan, moraalisaarna ainoastaan pitkästymään tai ärtymään.

Tiedot

Laura Gustafsson:

Anomalia

Into 2013, 242 s.