Julkaistu: 16.10.2013

Märät säpikkäät

Kuva: WSOY
Märät säpikkäät opastaa saamelaisen elämäntavan saloihin kaupunkilaisen pilke silmäkulmassa.

Saamelaisten silmin Helsinki voi olla aika koominen paikka.

Tämä kävi ilmi Märät säpikkäät -sketsisarjasta, jossa nuoret saamelaisnaiset Kirste Aikio ja nykyään Helsingissä asuva Suvi West virnuilevat pääkaupunkilaisten kummille tavoille ja käsityksille.

Ja samalla myös itselleen ja saamelaisille. Sarjan pääosin itse käsikirjoittaneet Aikio ja West esiintyvät ohjelmassa viinasta ja miehistä pitävinä, sekoilevina pissisnaisina, mutta onnistuvat bimbo-roolinsa kautta tekemään teräviä havaintoja niin suomalaisesta kuin saamelaiskulttuurista.

Nyt West ja Aikio ovat kirjoittaneet saamelaiskulttuurista kirjan Märät säpikkäät. Sápmi underground – Saamelaisten käyttöopas yhdessä helsinkiläisen kulttuuriantropologi-toimittaja-kirjailija Esa Salmisen kanssa.

Jos piti sarjasta, pitää varmasti myös kirjan tyylistä, vaikkei se olekaan samalla tavalla räväkän kärjistävä ja liioitteleva kuin televisio-sarjassa. Ja hyvä niin, sillä kuten West kirjassa kertoo oppineensa, sarkasmi ei välity painetun sanan kautta yhtä helposti kuin tv-ruudusta: ”Eräs toimittaja kysyi, mitä Suvi ja Kirste harrastavat. ’Käsitöitä ja urheilua’, sanoi Kirste. ’Seksiä’, heitti Suvi. Lehteen sekin päätyi, ja voi vain arvailla, kuinka ylpeitä sukulaiset olivat.”

Kevyt mutta kattava

Kirja on jaettu kahdeksaan lukuun Saamenmaan vuodenaikojen mukaan: talvi, kevättalvi, kevät, kevätkesä, kesä, syyskesä, syksy ja syystalvi. Vuodenajat toimivat kehyksenä luvuille, joissa luonnonolojen lisäksi kerrotaan niin saamelaisten historiasta, tapakulttuurista, politiikasta, ruokakulttuurista, uskomuksista, käsityöperinteestä, luontosuhteesta, kielestä kuin monista muistakin aiheista.

Lukuja maustavat lyhyet tietoiskut ja erilaiset ”vinkit”, joista osa sisältää asiatietoa, osa taas on rustattu pilke silmäkulmassa, kuten neuvot siitä, miten rakastella laavussa festareilla. Kirjan mukaan kannattaa esimerkiksi muistaa, että ”laavu ei ole äänieristetty. Jos kumppanisi on erityisen äänekäs, ei kannata yrittää peittää naiskentelun ääniä joiulla, sillä se kerää innokkaita juhlijoita laavuun.”

Koska käsiteltäviä asioita on paljon, kustakin mahtuu kirjaan vain pieni pätkä. Se sopii teoksen kevyeen tyyliin: sitä ei ole tarkoitettu syvälliseksi analyysiksi saamelaisten tilanteesta vaan hauskaksi ja persoonalliseksi, kahden nuoren naisen usein hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta kirjoitetuksi katsaukseksi aiheeseen.

Samoin kuin tv-sarjassa, myös kirjassa on kantaaottava, poliittinen ja feministinen pohjavire. Kritiikkiä saa niin suomalainen turismi, kaivostoiminta kuin saamelaisten ahdasmielinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin.

Maalaiselämän eksotisointia

Kirjan pääkohderyhmään kuuluvat nuoret, pari-kolmekymppiset sinkut, ainakin sen perusteella miten paljon bile- ja pariutumisvinkkejä se sisältää. Etenkin saamelaisten oman bilekestävyyden toistuva ihastelu alkaa jossain vaiheessa jo ärsyttää: aamukuuteen jatkuvista, ihan sairaan hauskoista jatkoista tai monen päivän festarikänneistä lienee kokemusta muillakin kuin Saamenmaan juhlakansalla.

Samoin jotkin muut saamelaisuuteen ja Saamenmaahan liitetyt erityispiirteet, kuten se, että kaikki tuntevat toisensa ja toistensa sukulaiset, miehet eivät paljon puhu muuten kuin humalassa ja liian koulutettuihin suhtaudutaan epäillen, kuulostavat tutuilta myös supisuomalaisessa maalais- ja pikkukyläympäristössä kasvaneelle.

Välillä tuleekin tunne, että kirjoittajat pitävät saamelaisuuttaan vähän eksoottisempana kuin se oikeastaan on. Ei kuitenkaan häiritsevän usein, sillä pääosin kirja sisältää aidosti kiinnostavaa ja varsin eksoottistakin tietoa Euroopan ainoan alkuperäiskansan tavoista ja kulttuurista, sujuvasti kirjoitettuna ja huumorilla ryyditettynä.

Tiedot

Kirste Aikio, Esa Salminen, Suvi West:

Märät säpikkäät. Sápmi underground – Saamelaisten käyttöopas.

Johnny Kniga 2013, 260s.