Julkaistu: 02.05.2013

Onneli ja Anneli

Kuvassa Anneli (Kreeta Salminen) ja Onneli (Pihla Penttinen). Kuva Helsingin Kaupunginteatteri, Charlotte Estman-Wennström.
Helsingin kaupunginteatterin energisesti näytelty Onneli ja Anneli kertoo rohkeista tytöistä.

Marjatta Kurenniemen satuklassikosta tutut tytöt saavat ihmiset välittämään orpolapsista. Kiire kertoa tarinaa verottaa välillä yhteisön kuvaamista ja vie terää yksityiskohdilta.

Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli -sarjan kirjoista tehty esitys nostattaa varmasti monenlaisia odotuksia vanhemmissa ja lapsissa. Kurenniemen kirjojen ainutlaatuisuus perustuu siihen, että Onnelin ja Annelin ystävyydessä tuntuu tiivistyvän kaikki kaunis, mitä lasten elämässä on.

Rouva Ruusupuu (Ágnes Kaszás) lahjoittaa ystävyksille – Onnelille (Pihla Penttinen) ja Annelille (Kreeta Salminen) – talon, joka on suunniteltu kahdelle pienelle tytölle. Talossa he voivat tehdä kaikkea ihanaa. Pikkutyttöjen nukkekoti- ja leikkimökkileikit muuttuvat todeksi.

Onneli on kotoisin suuresta, köyhästä perheestä, jossa hänen tarpeilleen ei ole aikaa eikä varaa. Anneli taas on rikkaan perheen ainoa lapsi. Eronneet vanhemmat eivät ole niin kiinnostuneita siitä, missä heidän tyttönsä aikansa viettää. Tyttöjen talon naapurissa on orpokoti, jonka johtajalle Minna Pinnalle (Vappu Nalbantoglu) lapset ovat orjatyövoimaa.

Vaikka lähtöasetelmasta voisi kuvitella, että kirjat kommentoivat painokkaasti lasten asemaa, ei Kurenniemen kirjoissa kuitenkaan ole kyse niin selvästi opettavaisuudesta – ja juuri siksi ne viehättävät. Ne eivät ole korrekteja tarinoita vaan lasten riemukkaita satuja.

Eppu Nuotio ja Tuutikki Tolonen ovat kuitenkin dramatisoineet Kurenniemen kahdesta Onneli ja Anneli -kirjasta juonivetoisen näytelmän, jossa lapsiin kohdistuva välinpitämättömyys nousee esiin monin tavoin.

Monitasoisen kerronnan haasteita

Lija Fischerin ohjauksessa käytetään ilahduttavan paljon teatterin eri osa-alueita. Kunnianhimoisessa työssä on monitasoista kerrontaa, virkeää, irrottelevaa ja energistä näyttelijätyötä sekä ihastuttavat notkea tanssiryhmä.

Helsingin kaupunginteatterin Onneli ja Anneli -esityksessä korostuu seikkailu, jossa lapset yrittävät ensin paljastaa hirviömäisen Minna Pinnan johtaman orpokodin todellisuuden julkisuudelle. Koska se ei onnistu, päättävät he lopulta ottaa ohjat omiin käsiinsä ja karkottaa Minna Pinnan pois sekä vapauttaa orpokodin nimettömät lapset elämään lapsuuttaan.

Maija Linturin suunnittelema ja ohjaama nukke- ja esineteatteri toimii paikoin. Silti täytyy sanoa, että välillä esityksessä ei kuitenkaan keskitytä tarpeeksi nukke- ja esineilmaisuun, jota näyttämölle on kuitenkin rakennettu sinänsä nautittavan paljon – aina Rouva Ruusupuun jättikokoisiksi kasvavista käsistä, itsekseen siivoavista pölyhuiskuista, käsinukeista ja varjoteatterista aina orpolapsinukkeihin saakka.

Nyt sen kantavuuteen ei joka käänteessä luoteta tarpeeksi. Mutta silloin kun siihen luotetaan, se kantaa, se todella kantaa! Esimerkiksi orpolapsinukkejen ilmeet ovat sydäntä särkeviä. Arvoituksellinen Vaaksanheimon perhekin esitellään suloisen salaperäisesti. Onnelin ja Annelin talo puolestaan on hienoinen pettymys. Taloa ei esityksessä varsinaisesti esitellä, vaan näyttämöllä siihen vihjataan vain muutamien yksityiskohtien avulla.

Näyttelijät eivät aina keskity nyansseihin, sillä paikoin tuntuu olevan kiire viedä tarinaa eteenpäin. Joka tapauksessa näyttelijät ovat nähneet vaivaa kaikkien hahmojen rakentamiseen ja tanssijat toimivat ihanan ilmavasti esityksen kertojina.

Penttinen ja Salminen pitävät hauskaa anarkistisina Ruusukujan Rosvoliittolaisina. Nalbantoglun karski Minna Pinna on hurja. Orpokodista karannut Pekki (Tuomas Tulikorpi), säästöpossujaan vartioiva Rosina Rusina (Vuokko Hovatta), yllätykselliset naapurit Tingelstiina (Leena Rapola) ja Tangelstiina (Sari Haapamäki) sekä poliisi Urho Ulpukka (Matti Rasila) luovat värikkään yhteisön.

Useammalla tasolla kulkeva esitys on herkullinen kudelma perinteistä sadunkerrontaa, viihdyttävää pelleilyä ja dramatisoituja tilanteita. Välillä ihmeellisimmät kuvat maalataan katsojien mieliin, välillä ne taas tehdään näkyviksi näyttämölle. Katariina Kirjavaisen lavastuksessa ja Ada Halosen valosuunnittelussa hyödynnetään viehättävästi varjoja ja luodaan syvyysvaikutelmaa lavastuksen ja valojen yhteispelillä.

Nykyajan lapsiorjuus on koko ajan läsnä länsimaisen ihmisen kulutuskeskeisessä elämässä. Siten Onneli ja Anneli sisältää varsin painokkaita viestejä myös aikuiskatsojille.

Tiedot

onneli ja anneli

Kuvassa Rosina Rusina (Vuokko Hovatta). Kuva Helsingin Kaupunginteatteri, Charlotte Estman-Wennström.

Onneli ja Anneli

Ensi-ilta 20.4.2013

Helsingin kaupunginteatteri (Ensi linja 2)

Dramatisointi: Eppu Nuotio ja Tuutikki Tolonen (Marjatta Kurenniemen satukirjoista, perustuu kirjoihin Onnelin ja Annelin talo, 1966 ja Onneli, Anneli ja orpolapset, 1971)

Ohjaus: Lija Fischer

Nukketeatterin suunnittelu ja ohjaus: Maija Linturi

Lavastus: Katariina Kirjavainen

Valot: Ada Halonen

Äänet: Mauri Siirala

Koreografiat: Leena Harjunpää, Sampo Kerola, Jaakko Nieminen

Näyttämöllä: Pihla Penttinen, Kreeta Salminen, Leena Rapola, Vuokko Hovatta, Matti Rasila, Ágnes Kaszás, Tuomas Tulikorpi, Vappu Nalbantoglu

Yli 5-vuotiaille

www.hkt.fi