Julkaistu: 31.01.2013

Lunta!

Kuvassa Juha Laukkanen. Kuva Krista Mäkinen.
Lunta-esitys tutustuttaa perheen pienimmät teatterin lumoon.

Millainen on mukava ensikosketus teatteriin? Varmaankin monipuolisesti teatteria esittelevä esitys, jossa lapsi pääsee osallistumaan taideteoksen syntymiseen. Tärkeää varmaan myös on, että esitys liittyy lapsen jokapäiväiseen elämään, muttei ole liian arkipäiväinen.

Juha Laukkasen soolonukketeatteriesitys Lunta! – Talven taikaa liittyy viehättävällä tavalla nyt elettävään vuodenaikaan. Se ei kuitenkaan pysyttele vain arkitasolla, vaan puhaltaa lumileikkeihin aivan uudenlaista taikaa.

Juha Laukkanen ja Nukketeatteri Sytkyt ovat luoneet hienolla tavalla teatterin mahdollisuuksista vaivihkaa vihjaavan esityksen, jossa lapsi voi olla sekä aktiivinen osallistuja että sadun kuuntelija.

Esityksessä illuusion ja toden välillä leikkiminen sekä elottoman elollistaminen ovat vahvasti läsnä. Heti alussa Laukkanen tulee tervehtimään lapsia Mikko-nukke kainalossaan. Mukanaan hänellä on korillinen muovihileistä ja kankaasta muovailtuja lumipalloja. Ennen esitystä leikitään lumisotaa – kerrankin aivan luvan kanssa ja lämpimästi sisätiloissa. Lapset saavat myös olla mukana sanomassa taikasanaa, joka ei tällä kertaa onkin tietysti ”Lunta!”.

Esityksessä on koko ajan mukana kyky nähdä tavanomaisessa jotain muuta kuin mitä siinä on. Kun esitys alkaa, Laukkanen esittelee nuken käsinukke-Mikkona, mutta Mikko protestoi. Hän on Mikko, ei mikään nukke.

Kansallisteatterin portaikossa lapset pääsevät esittämään liukumäkeä ja puuta. Siitä alkaakin tarina. Korppikotka kertoo Mikolle, että jos hän löytää kultaisen oven, hän saa omakseen kaikki maailman lelut ja herkut. Ehtona kaikkien ihanuuksien saamiselle on, että Mikon täytyy luopua kaikista ystävistään.

Kolmas näytös tapahtuu perinteisemmäksi luodulla näyttämöllä, jossa lumiteema jatkuu. Lavastus koostuu kolmesta karvalankakankaasta valmistetusta isosta lumipallosta, joille Laukkanen näyttää erilaisia käyttötarkoituksia. Esityksen kyky leikkiä materiaaleilla onkin sen suurimpia ansioita.

Kaikki maailman lelut jäävät lopulta saamatta, mutta esitys todistaa, ettei leluja niin valtavaa kasaa tarvitakaan. Tai ainakin niiden kanssa tulee yksin aika tylsää. Lunta muistuttaa siitä, että ihan pelkästä lumestakin voi yhdessä ystävien kanssa tehdä vaikka mitä. Niihin voi kaivaa pieniä pesiä, nukkumapaikkoja, salaovia. Ne muovautuvat lentokoneiksi, liukumäiksi ja kiipeilypaikoiksi myös lasten leikeissä, eivät vain näyttämöllä.

Kun Laukkanen kertoo tarinaa, hän samalla poimii asioita teatterin aulasta. Esimerkiksi sivuikkunaan maalattu puu herää henkiin esityksessä, kun Laukkanen pyytää erään katsojan esittämään puuta. Esityksen lopussa hän taas vihjaa katsomaan Ida Aalbergia esittävää maalausta. Olisiko Ida juuri vinkannut silmää?

Esitys liittyy osaksi Kansallisteatterin historiaa ja näyttää kenties jylhän mahtipontiselta ja arvokkuudessaan pelottavaltakin tuntuvan rakennuksen uudessa, leikkimielisemmässä valossa.

Lunta on kaikessa lempeydessään myös rohkea yllyttäessään lapsia miettimään, mikä on heille tärkeintä.

Laukkasen esitys on tarkoitettu 2–5-vuotiaille. Pidän ikärajaa sopivana. Vanhemmat lapset varmaan kaipaavatkin jo vähän monimutkaisempaa juonta, jännitystä ja kontrasteja.

Tiedot

Lunta!

Kansallisteatteri, suuren näyttämön lämpiö (Läntinen Teatterikuja 1)

Idea ja esiintyjä: Juha Laukkanen

Tekninen vastaava: Jaakko Ylä-Rautio

Lavasteet: Sisko Jaako

Nuket: Mirjami Skarp, Riitta Tuderman

Tehostemusiikki: Piirpauke

Kesto: 30 minuuttia

Liput: 10 euroa

2–5-vuotiaille

http://www.kansallisteatteri.fi/