Julkaistu: 23.01.2013

Kesyttömät teoriat

Pola Oloixaracin romaani on satiirinen sekoitus erilaisia tyylejä, filosofiaa, pornografiaa ja virtuaalimaailmoja.

Argentiinalaisen Pola Oloixaracin (s. 1977) esikoisromaani Kesyttömät teoriat (Las teorías salvajes, 2008) on virkistävä poikkeus suomeksi julkaistujen latinalaisamerikkalaisten käännösromaanien joukossa. Perinteisesti alueelta on suomennettu joko arvostettuja mieskirjailijoita, tuoreimpina esimerkkeinä César Aira ja Roberto Bolaño, tai viihteellisiä naiskirjailijoita. Jostain syystä Oloixaracin kaltaisten älykkäästi ja omaperäisesti kirjoittavien naisten teoksia on käännetty harvemmin. 

Kesyttömät teoriat on varsinainen tarinoiden, tyylien, kertojien ja aiheiden sekamelska. Lajitietoinen alaotsikko – Romaani – alleviivaa kaukana perinteisen romaanin konventioista liikkuvan teoksen avantgardistista ja satiirista luonnetta. Kesyttömät teoriat tulvii viittauksia tieteen ja filosofian historiaan ja kuuluisiin ajattelijoihin, antropologista, sosiologista ja tietoteoreettista aineistoa, mutta yhtälailla viihdekirjallisuuden, pornografian ja tietokonepelien kuvastoa. Erilaiset kirjalliset tyylit ja kerrontatekniikat vaihtelevat nopeassa tempossa. 

Teoksessa on kaksi lomittain kulkevaa päätarinaa. Toisessa seurataan sosiaalisesti rajoittunutta, bilettävää ja bloggaavaa nörttipariskunta Kamtchowskya ja Pabstia sekä heidän pornahtavia ja huumehörhöisiä sekoilujaan Buenos Airesin alakulttuureissa ja nörttimaailmassa. Toinen kertojanääni kuuluu tärähtäneen oloiselle filosofian opiskelijalle Rosa Oostreechille, joka jahtaa laitoksensa professori Augusto García Roxleria. Todellisuus, fantasia ja tieteelliset teoriat sekoittuvat kakofoniseksi kudelmaksi. 

Lisäksi romaanissa selvitellään vuosisadan alkupuolella Länsi-Afrikassa kadonneen antropologi Johan van Vlietin vaiheita sekä ”minänsiirrosteoriaa”, jota García Roxler hänen tutkimustensa inspiroimana kehittelee. Oman kerronnallisen kokonaisuutensa muodostavat Argentiinan sotilasdiktatuurin aikana kidnapatun ja kadonneen Kamtchowskyn tädin teinityttömäiset päiväkirjamerkinnät, jotka on kirjoitettu Mao Tse-Tungille osoitettujen kirjeiden muotoon. 

Leimallisessa intellektuaalisuudessaan, tieteellisine ja intertekstuaalisine viittauksineen Kesyttömät teoriat on tavallaan hyvin argentiinalainen romaani. Siitä voi löytää yhtymäkohtia Jorge Luis Borgesin ja Julio Cortázarin teoksiin, Ernesto Sábaton eksistentialismiin ja epäluotettaviin kertojiin sekä Manuel Puigin tapaan käyttää populaarikulttuurista kuvastoa. Etenkin Van Vlietin edesottamuksia kuvaavat osuudet tuovat mieleen César Airan samaan aikaan hillityn älyllisen ja ennakoimattoman impulsiivisen kerrontatyylin. 

Vauhdikkuudessa ja anarkistisessa irrottelussa Oloixaracin romaani kuitenkin ohittaa miespuolisten edeltäjiensä teokset kevyesti. Kesyttömät teoriat on samalla sisäänrakennetun feministinen romaani, jonka feminismi ilmenee normeista piittaamattomana räävittömyytenä ja mauttomuutena ja sitä kautta näiden normien näkyväksi tekemisenä. 

Kovin lukijaystävälliseksi teosta ei voi luonnehtia, päinvastoin. Kerronnalliset vaihtelut, nopea tempo ja moninaisten sisällöllisten elementtien huoleton yhteen sullominen tekevät asiayhteyksien ymmärtämisestä ja kärryillä pysymisestä välillä hankalaa. Suomentaja Einari Aaltonen on selviytynyt haastavasta tehtävästä hyvin: kieli on sujuvaa ja kulttuuriset viittaukset hallussa.

Tiedot

Kesyttömät teoriat

Pola Oloixarac

Alkuperäinen teos Las teorías salvejes

Suom. Einari Aaltonen

Sammakko 2012