Julkaistu: 13.12.2012

Jumalainen näytelmä

Kuva Like.
Kirjailijoiden ja dramaturgien näkökulmasta tehty teos on komea katsaus tämän hetken suomalaiseen teatterikenttään.

Lippu salkoon Likelle! Kustannusyhtiö on tehnyt toisen hienon kulttuurityön teatteritaiteen puolesta tänä vuonna. Janne Junttilan kattava ja ansiokas dokumenttiteatteria käsittelevä eepos on saanut rinnalleen toisen teatterialan kulmakiven. 

Paula Salmisen ja Elina Snickerin toimittama massiivinen Jumalainen näytelmä käsittelee kirjoittamista ja dramaturgiaa. Kirjan alaotsikko, Dramaturgisia työkaluja, avaa ideaa paremmin. Kyse ei ole puisevasta oppikirjasta, vaan runsaudensarvesta, jossa puhuvat nykyteatterintekijät. Takakannessa on hauska sitaatti Tove Janssonin Vaarallisesta juhannuksesta: Miten näytelmä kirjoitetaan?

Tekijäluettelo on muhkea (ks. teostiedot). Mukana ovat lähes kaikki keski- ja nuoren polven teatterikirjailijat ja dramaturgit.  Teos sisältää artikkeleita, haastatteluja sekä litteroituja juttuhetkiä. Kirja on jaettu aihepiireittäin neljään osaan. 

Ensimmäinen jakso käsittelee ideoinnin alkuprosesseja eri tulokulmista. Toisessa osassa teemaa syvennetään. Kolmannessa osassa mietitään muun muassa dramaturgin ammattikuvaa ja nykytilannetta. Viimeinen jakso sisältää prosessianalyysejä, joissa kirjailijat avaavat yksittäisen teoksen syntyä ja siihen liittyviä henkilökohtaisia mietteitään. Käsittelyssä on esimerkiksi Miira Sippolan kunnianhimoinen projekti, jonka teemana oli Danten Jumalainen näytelmä

Lipas avautuu

Koska aineisto on laaja, otan tässä esiin vain muutamia nostoja.

Jumalainen näytelmä alkaa Hanna Helavuoren ammattitaitoisella ja kattavalla tiivistyksellä suomalaisesta draamaperinteestä. Esityksestä käy ilmi nimenomaan suomalaisuuden erityispiirteet. Erilaiset trendit ovat niin tukahduttaneet kuin rikastuttaneet teatterikenttää. Nykytilannetta Helavuori pitää monipuolisena. 

Seuraavassa jaksossa muun muassa Laura Ruohonen ja Elina Snicker kertovat näytelmiensä syntyprosesseista. Ruohonen puhuu maisemallisuudesta – siitä kuinka jokin tietty maantieteellinen kokemus voi vaikuttaa kirjoitusprosessiin. Snickerille stimulanttina saattaa toimia yksityiskohtainen havainto vaikka sammalesta kalliossa, mikä herättää assosiaatiomyrskyn.

On kiehtovaa lukea artikkeleita tekijöiden näytelmiä vasten. Ruohosen saaristoon sijoittuva näytelmä Yksinen avautuu aivan uudella tavalla. Samoin Snickerin Maamme  – nykykuvia Suomesta erikoisen yksityiskohtaisine lavastusratkaisuineen herää eloon kuin mullan tuoksu. 

Paavo Westerberg  miettii draamallisen jännitteen luomista ja sitä, missä kaikessa jännite voi ilmetä. Saara Turunen puolestaan liputtaa terveen narsismin puolesta ja käyttää rohkeasti omia kokemuksiaan materiaalina. Samalla hän tuulettaa reippaasti paheksutun ”terapiateatterin” käsitettä.

Pitääkö taiteilijan olla hullu? Tätä ikiaikaista kysymystä pohtii Tuomas Timonen. Entä mikä on dramaturgiaopettajan vastuu, jos hän kannustaa oppilastaan kirjoittamaan rajua tai jopa itsetuhoista tekstiä?

Voiko joskus turvautua suurten gurujen neuvoihin? Siri Kolu kertoo artikkelissaan, kuinka hän on omaa devising-metodiaan hahmotellessaan löytänyt kanssakulkijaksi John Cagen. Kolun kieli on elävää ja hauskaa.

Kirjailijoiden suhde luomiseen ja mielikuvitukseen saattaa olla hyvin erilainen. Heini Junkkaala paljastaa, että hänellä on huono mielikuvitus. Hän haluaa mieluummin, että asiat ovat totta. Junkkaala peräänkuuluttaa henkilökohtaisuutta, tarkkuutta ja rehellisyyttä. Hän kertoo muun muassa Kristuksen morsian ja Soita minulle Bill -näytelmiensä kirjoitusprosesseista.

Maria Säkö on toimittanut haastattelupaketin, jossa Juha Jokela, Milja Sarkola, Leea Klemola ja Juha Hurme kertovat siitä, kuinka jokin erityinen oma ominaisuus, kuten näyttelijyys tukee omaa kirjoittamista. Esimerkiksi Hurmeelle kirjoittaminen on selkeä puheakti, ”monologiasento”.

Teehetki kirjailijoiden seurassa

Jumalaisen näytelmän erityinen ansio on sen henkilökohtaisuus. Akateemisen luennoinnin sijaan tuntuu kuin istuisi kirjailijoiden kanssa teellä tai viinilasin ääressä juttelemassa. Kirjoittajat kertovat luontevasti omista ratkaisuistaan ja avaavat omaa salaista taikalaatikkoaan. Ja koska laatikkoja on niin monta, on kuin istuisi itse teatterin aarrearkun äärellä. 

Jumalainen näytelmä ei ole opas pelkästään kirjoittajille. Se antaa näkökulmia myös ohjaamiseen, katsomiseen ja ylipäätään teatterin tekemiseen. Samalla teos on hieno dokumentti siitä, missä Suomessa teatterikentän osalta mennään vuonna 2012. Tämä teos kuuluu jokaisen teatterinrakastajan kirjahyllyyn. Ja nyt ajankohtaisesti pukinkonttiin…

Tiedot

Jumalainen näytelmä – dramaturgisia työkaluja

Paula Salminen ja Elina Snicker (toim.)

Like 2012, 360s.

Kertojina: Laura Gustafsson, Hanna Helavuori, Taija Helminen, Otso Huopaniemi, Juha Hurme, Juha Jokela, Heini Junkkaala, Marko Järvikallas, Maria Kilpi, Leea Klemola, Siri Kolu, Anna Krogerus, Ilkka Laasonen, Saana Lavaste, Minna Leino, Okko Leo, Pipsa Lonka, Pekka Milonoff, Marjo Niemi, Seppo Parkkinen, Kirsi Porkka, Emilia Pöyhönen, Satu Rasila, Laura Ruohonen, Paula Salminen, Milja Sarkola, Miira Sippola, Elina Snicker, Maria Säkö, Tuomas Timonen, Saara Turunen, Mikko Viljanen, Paavo Westerberg

http://www.like.fi/