Rauha Mäkilä

Rauha Mäkilä
Rauha Mäkilä: Petite (2012) Kuvaaja: Jussi Tiainen
Rauha Mäkilän öljymaalauksissa tytöistä tulee naisia.

Rauha Mäkilän (s. 1980) maalausten naiset vaikuttavat ensi alkuun vaiennetuilta. Olemattomat tai suljetut suut, välillä hiuksiin peitetyt, tekevät näistä naisista puheen tasolla hiljaisia ja mykkiä. He tuntuvat edustavan alistetun ja vaiennetun naisen historiallista jatkumoa. Jokin kuitenkin tuntuu toiselta. Naiset eivät vaikuta stereotypian ruumiillistumilta tai uhreilta. Heidän hiljaisuutensa lähtee sisältä päin. 

Naisista tuntuu välittyvän mystistä voimaa. Heidän vaiennetut suunsa kätkevät taakseen salaisuuden, jotain omaehtoista. He eivät puhu, koska he eivät halua puhua. Näyttelyn nimi, Yö erottaa tytöstä naisen, saattaa sisältää vihjeen: kenties nämä nuoret naiset ovat jättäneet taakseen tyttöjen maailman eivätkä he syystä tai toisesta halua sanoittaa tämänhetkistä tilaansa. Sarjan vanhemmilla naisilla suu on taas paikallaan. 

Myös teosnimet kuten Silent Shout  ja Choose Your Last Words viittaavat johonkin tukahdutettuun tai sanomisen vaarallisuuteen. Puhumiselle ei kenties aina ole mahdollisuutta tai se saattaa koitua kohtalokkaaksi. Mäkilän naiset tuntuvat olevan myös itsensä määrittäjiä laajemmassakin mielessä. Boris & Doris on viiksekäs nainen, Gerhard ja Vector kenties miehiä, kenties androgyynejä. Ovatko naisen paikka ja identiteetti paljon laajempia kuin aiemmin? 

Mäkilän teokset tuntuvat rauhoittuneen niin aiheen kuin toteutuksenkin tasoilla. Pidän näistä teoksista ja niiden pinnasta. Niissä on paljon nykymaalauksen keskeisiä elementtejä. Mutta ne tuntuvat tavoittavan kuitenkin jotain uutta ja kertovan yksityisen ja julkisen alueilla liikkuvista tunnetiloista, joita ei ole aiemmin juuri näin kuvitettu. 

Näyttelyssä on maltettu pitäytyä sopivassa esille pantavassa teosmäärässä. Näin on luotu edellytykset hyvälle ripustukselle, mikä ei gallerianäyttelyissä ole itsestäänselvyys. Nyt teokset asettuvat hyvin paikoilleen. Mäkilän vahva värimaailma ja voimakkaat laajat pinnat pääsevät hyvin oikeuksiinsa. Vähänkin tiheämpi ripustus olisi helposti tuhonnut paljon.

Mikko Oranen, mikko.oranen(at)hel.fi – 09.08.2012