Kaason häät

Kaason häät
Kuvassa: Milla Kuikka, Joonas Kuokkanen Kuvaaja: Adelina Korkala
Kumpulan metsäteatterin esitys kasvaa absurdiksi spektaakkeliksi.

Mikäpä olisi suomalaisempaa kuin kesähäät? Ja mikäpä mehukkaampi kesäteatterin aihe kuin parodia kesähäistä? Teemaan on iskenyt kiinni Ilja Mäkelä työryhmineen Kumpulan metsäteatterissa, joka on Ilves-teatterin ja Kellariteatterin yhteinen kesänäyttämö. Kumpulan kallioilla on yleensä nähty kiinnostavaa ja kokeilevaa teatteria, eikä maine petä nytkään. Tarjolla on viihdyttävä kokonaisuus. 

Teksti on syntynyt ryhmätyönä. Se näkyy tuoreutena ja rentoutena, vaikka mukaan on lipsahtanut myös turhaa jutustelua ja tyhjäkäyntiä. Esityksen lähtötilanne on herkullinen: ollaan kesähäissä, mutta morsian riehuu ase kädessä. Juoni paljastuu lähes teinikomediaksi. Nuoret siskokset (Milla Kuikka ja Ella Kähärä) ovat ihastuneet samaan poikaan (Joonas Kuokkanen). Lyhyen seurustelun jälkeen toisella siskolla käy flaksi, ja tie johtaa alttarille, kun toinen jää nuolemaan näppejään. Mustasukkaiselle sisarelle (Milla Kuikka) kaason rooli on liikaa ja hän kaappaa häissä sulhon itselleen. Siinä jutun juoni pähkinänkuoressa. 

Juonen ja hahmojen kehittelyn sijaan esitys keskittyy tarkastelemaan suomalaista hääperinnettä. Tuloksena on herkullinen kattaus: mukana ovat muun muassa hienosteleva anoppi, huonolla itsetunnolla varustettu naispappi, komea mutta sopivan junttimainen bestman ja esiintyvä ryhmä Vakava taide. Mainion kvartetin repertuaarista löytyy mitä vain hatusta tempaistuna. 

Käsiohjelmassa ohjaaja Mäkelä kertoo olevansa kiinnostanut nolaamisen perinteestä, joka alkaa jo koulussa ja näyttäytyy myös häätavoissa. Mielenkiintoinen väite avaa mahdollisuuksia häiden tarkasteluun ja panee pohtimaan traditioiden alkuperää. Esityksessä leikitellään teemalla välillä oikein osuvasti. On limboamista, epäonnistunut häävalssi ja onneton kukkakimpun heitto. Ajoittain esitys on hajota improvisoituihin piirileikkeihin, mutta esitysrytmi löytyy onneksi uudestaan. 

Oman absurdiutensa esitykseen tuo se, että häävieraat näyttävät hyväksyvän tilanteen sen jälkeen, kun ovat toipuneet ensihämmennyksestään. Mustasukkaiseen aseella uhkailevaan kaason suhtaudutaan lopulta kuin koko juttu kuuluisi asiaan. Joukkosuggestio toimii.  Vain syrjäytetty morsian saa vaivoin tilanteen palautettua oikeille raiteilleen.

Ryhmä tekee pätevää ja energistä työtä. Näyttelijät saavat hahmoihinsa hauskoja nyansseja, joissa näkyy suomalaisuuden hullunkurisuus. Etenkin Milla Kuikka on varsin uskottava rakkaudennälkäisenä sisarena. Tulkinnassa on ronskiutta ja samalla mielenjärkkymisen haurautta. Joonas Kuokkasen vähäeleinen sulho antaa hyvän vastavoiman Kuikalle. Tässä näytelmässä nainen vie, ja mies vikisee.

Kesäteatteriperinteeseen kuuluu omana tunnelmanluojana sää, joka tällä kertaa oli kuin kulissi. Uhkaavan harmaa taivas päästeli puhureita ja saderyöppyjä kuin tilauksesta. Äänitekniikka tosin petti pari kertaa harmillisesti. Sähköttömässä tilassa kannattaa tarkistaa kaikkien laitteiden paristot ennen esitystä, jotta homma toimii. Joka tapauksessa Kumpulaan kannattaa mennä nyt ihmettelemään toisenlaisia häitä.

Martti Mäkelä – 08.08.2012