Soul-siskot Tädit tukkanuottasilla

Soul-siskot
Gospel-kuorosta kertova musiikkielokuva saa sitkeimmänkin hymyn hyytymään.

Rakkaus musiikkiin yhdistää ihmisiä pienessä kaupunkipahasessa Yhdysvalloissa. Köyhän paikkakunnan ainoa ylpeydenaihe on kirkkokuoro, jonka haaveena on edetä kansallisen gospel-kisan finaaliin. 

Kun kuoron pitkäaikainen johtaja Bernard Sparrow (Kris Kristofferson) menehtyy, seuraajaa etsitään porukan omista riveistä. Tehtävä lankeaa rempseälle Vi Roselle (Queen Latifah), mikä ei miellytä Bernardin leskeä, sanavalmista G.G:tä (Dolly Parton). 

Vahvat naiset eivät tule toimeen keskenään. Syy antipatiaan ei kuitenkaan selviä missään vaiheessa. Kaksikon välit kiristyvät entisestään, kun G.G:n sukulaispoika Randy (Jeremy Jordan) ja Vi Rosen tytär Olivia (Keke Palmer) ihastuvat toisiinsa.

Soul-siskot kärsii sivujuonien ja -henkilöiden epäsuhtaisesta ähkystä. Matkalla gospel-kilpaan ehditään käsitellä Aspergerin syndroomaa, avioelämän vaikeuksia, työttömyyttä ja toivottomuutta, seksin ”vaarallisuutta” sekä Dolly Partonin kauneusleikkauksia. 

Kerronnan tyyli aaltoilee hartaan vakavasta kieli poskessa -huumoriin sen perusteella, kuka tai ketkä sattuvat kohtaukseen osumaan. Dialogi on hävettävän kökköä. Kokonaisuutta yhdistää yksi asia: epäuskottavuus. Soul-siskoissa lässytetään paljon, mutta sanotaan kovin vähän. Juonirakennelma kumisee tyhjyyttään, eivätkä näyttelijät tunnu tietävän, mitä heiltä milloinkin odotetaan. Dolly-parka, mihin oletkaan eksynyt.

Musiikissa tai sen esittämisessä ei ole mitään vikaa. Kyllähän Latifah, Parton ja nuoret starat sen taitavat. Maukkaita ja repäiseviä numeroita kuullaankin enemmän kuin tarpeeksi. Ilmeisesti tarinan aukkoja on yritetty tilkitä ylettömällä musiikin ylistämisellä.          

Kun kaikki tuntuu moneen kertaan käsitellyltä ja kuullulta, ollaan vasta matkalla huipentumaan. Epätodennäköisen kliimaksin jälkeen on vielä keinotekoisen happy endin vuoro. Siinä vaiheessa katsoja on jo hyvin onneton. Vähemmästäkin tulee Nunnia ja konnia (1992) ikävä.

Outi Heiskanen – 19.06.2012