Koko kaupungin henkilö V.

Koko kaupungin henkilö V.
Kuva: Reija Hirvikoski
Aapelin seikkailutarina muuntautuu näytelmäksi Metropolian kesäteatterissa.

Aapeli, oikealta nimeltään Simo Puupponen oli rakastettu kirjailija ja pakinoitsija, jonka kynä kirjoitti terävästi ja ajankohtaisesti ihmisyydestä, lempeää huumoria unohtamatta. Nuorisolle suunnatuista tarinoista Vinskin seikkailut ovat tunnetuimpia. Metropolian kesäteatterissa, Arabianrannassa voi nyt ihastella Vinskin menoa: ohjaaja Hannu Raatikainen on tarttunut näkymättömyyspulveria nappailevaan viikariin ja nimennyt hänet henkilö V:ksi. 

Kiinnostava nimivalinta ja anonyymius antaa näyttelijäkaartille mahdollisuuden sovittaa päähän henkilö V:n punaista lippistä, sukupuolesta riippumatta. Myös näkymättömyyspulveria tarjoava apteekkari on nimetty dekkarimaisesti vain C:ksi. Dekkarista ei sentään ole kysymys. Raatikainen on dramatisoinut ja ohjannut teoksesta leppoisan koko perheen kesäteatteriesityksen. 

Metropolian esittävän taiteen opiskelijat Antti Etholén, Liila Jokelin, Juulia Kivi, Tiia-Mari Mäkinen ja Ann-Mari Ohtamaa tekevät varsin kelvollista työtä Verkatehtaan kesäisessä puistossa. Näyttelijät risteilevät useissa eri rooleissa, ja kertojillakin on tärkeä tehtävä tarinan kuljettajina. Esitystä rytmittää Pinja Lintosen pelimannimaisesti soinnahteleva viulu.

Raatikaisen tekotapa korostaa fyysisyyttä, klovneriaa, tyylittelyä ja mimiikkaa. Ratkaisu on haastava, mutta nuoret tekijät selviytyvät tehtävästä kunnialla. Ensi-illan pieni epävarmuus korjaantuu varmasti esitysrutiinilla. 

Parhaimmillaan teos on juuri lennokkaissa ja fyysisissä kohtauksissa. Esimerkiksi Lutikkalinnan lurjusten kurmootuksen koreagrofioitu tappelu kirvoitti yleisön nuorimmissa raikuvat naurut. Fyysisyyden ja läsnäolon tärkeyttä korostaa myös pelkistetty lavastus: miljööksi riittää kesäinen puisto ja muutama viitteellinen rekvisiitta. Näyttelijät ovat omillaan. 

Esiintyjäryhmä pitää hyvin kontaktin yleisöön. Kesäisessä ulkoilmassa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei tuuli vie repliikkejä. Ainoa miesnäyttelijä Antti Etholén, nousee esiin porukasta. Miehen roolityö herra Haljuna on mainio ja koskettava. 

Vaikka kyseessä on koko perheelle suunnattu letkeä kesäteatteri, Raatikainen on onnistunut saamaan teoksen sisälle myös sanomaa. Ehkä jokaisella on oikeus olla välillä näkymätön. Ehkä näkymättömyyden turvissa näkee paremmin lähelle, sen mikä on tärkeintä.

Martti Mäkelä – 14.06.2012